Muskarin kevätjuhlat

Nyt on tältä keväältä muskari ohi. Tänään kävimme aamusta heti juhlassa "esiintymässä". Minä etukäteen arvelin, että Aaron ei oudossa tilassa (juhlasalissa) suostuisi minkään sortin yhteistyöhön, mutta pikkuherrapa yllätti haluamalla lavalle. Sinne oli kyllä kova tunku kaikilla lapsilla :D Aaron ei silti kovin halunnut leikkiä niitä leikkejä, mutta suostui roikkumaan mukana. Soittamiset olivat taas lempparia. Hilma jorasi ja taputteli isin sylissä, ja oli kovasti menossa mukana.

Kevätjuhlan jälkeen haimme vielä leivokset Kulmakonditoriasta, ja Aaron sai Monsteri-Salaman lahjaksi. Ja oli siitä kyllä ihan hirmuisen riemuissaan.

Kaupassa iltapäivällä tulikin autoihin liittyen ensimmäinen itku-mankuminen. Aaron olisi niin kovasti halunnut ostaa lisää autoja, ja kun ei saanut, niin surkuhan siitä tuli. Surkua riitti sitten koko kauppareissun verran. Olisi se vieläkin kovempaa voinut huutaa, eikä edes heittäytynyt lattialle, mutta huvitti silti minua. Olin oikeastaan tyytyväinen, että sain kieltää jotakin oikein kunnolla, kun Aaron yleensä ei moista showta kaupassa laita pystyyn. Toki toivon, että ei vastaisuudessakaan laita liian usein ;)

Loogista päättelyä

Aaron: Onkos Salama punainen auto? (äiti: on)
Aaron: Onkos Kunkku Sininen auto? (äiti: on)
Aaron: Onko Kunkku ratojen ritari? (äiti: on)
Aaron: Onko Dinoco-Salama sininen auto? (äiti: on)
Aaron: Onko Dinoco-Salama ratojen ritari? (äiti: on sekin joo)
Aaron: Onko siniset autot ratojen ritareita?

Hyvä päättelyketju sinällään, mutta en voi väittää, että kaikki siniset autot olisivat ratojen ritareita. Seuraavat kysymykset olivatkin sitten niitä, että mitä on ritarillinen käyttäytyminen, mikä on ritari jne...

höpsöttelyä

Parturointia

Kävimme tänään leikkauttamassa Aaronille lyhyemmän kesätukan. Pikkuherraa taas hieman ensin jänskätti, mutta kun Hilma istutettiin ensin parturin tuoliin, ja nipsaistiin kerran saksilla otsatukkaa, uskalsi Aaronkin vähän paremmin siinä tuolissa olla. Oli jopa hyväntuulinen ja naureskeleva hetken kuluttua, ja antoi vieläpä leikata hiustenleikkuukoneella korvan takaa.

Olin luvannut, että jos Aaron on oikein reippaasti parturissa, niin voimme käydä sen jälkeen kaupunginmuseolla soittamassa ulkosoittimia, joista eilen kuulimme uutisissa. Sinne suuntasimme siis parturin jälkeen, ja jäbä oli ihan riemuissaan päästessään paukuttamaan rummun tapaisia. Ulkona oli kuitenkin aika kylmä, eikä meillä ollut asianmukaista vaatetusta, joten suuntasimme aika nopeasti Pompotiin kahville, ennen kuin tulimme kotiin syömään ja päiväunille.

Jos äiti ei anna tuttia, niin Hilma kehittää sellaisen itse. Aika usein neiti konttailee ympäriinsä legoukkeli suussa.


Hilma on menossa päiväunille

Suu suppuun :)

Aaronin tukka keskiviikkona.

Ja uusi, lyhyempi malli.

Olipahan yö

Aaron ei jostain syystä halunnut eilen illalla nukahtaa. Ei sitten millään. Yhdentoista aikaan kävin juttelemassa hänen kanssaan, että josko kuitenkin nukahtaisi. Pikkuherra kyllä pysyi sängyssään yhtä vessareissua lukuunottamatta, mutta siellä se kukkui. Puoli kahdentoista aikaan lähdin itse sänkyyn; Siinä vaiheessa Aaron lauloi suureen ääneen "paljon onnea vaan". Hetkeä myöhemmin kajautti ilmoille "sä kasvoit neito kaunoisen". Tosin sanat menivät Aaronin versiossa "kukka kasvoi kaa-aanis kaunoinen isäsi maailmassa". Siinä puolen yön maissa taisi herra sitten lopulta nukahtaa.

Tästä menikin ruhtinaalliset 20 minuuttia neidin heräämiseen. Ja neiti sitten olikin hereillä sinne kolmeen asti, jonka jälkeen nukkui hyvin levottomasti. Kuuden aikaankin toki heräsi, kun isi lähti töihin. Sain kuitenkin vielä uudestaan unille, ja yhdeksältä Aaron meidät herätti.

Hilmalla oli siitä rokotteesta johtuen 38,5 kuumetta vielä tänä aamuna, joten ei ihmekään, että yöllä valvotti. Olin kyllä antanut panadol-suppoja illalla, mutta eivät ne loputtomiin vaikuta. Aamulla siten uutta panadolia suun kautta.

Tämä päivä on mennyt hyvin hitaasti ihan kotosalla. Hilma nukkui kahdet päikkärit sisällä, ja Aaronin päiväunet skipattiin kokonaan myöhäisen heräämisen johdosta. Toivottavasti uni maittaa molemmille ensi yönä.

Ja ainiin, Hilma on tänään 1-vuotias :)

Hilman 1-vuotisneuvola

Tänään kävimme neuvolassa. Himpula sai rokotteen, mitattiin (72,5 cm, kun oikein venytettiin) ja punnittiin (8640 g). Kasvaa kuulemma normaalisti ja kehitys ikätasoista. Hilma jonkin verran vierasti neuvolan tätiä tänään, sekä itki hurjana vaa'alla ja mittauksessa. Vielä hurjempi itku tuli kuitenkin siitä rokotteesta... Hilma ei meinannut millään leppyä, vaan mulkoili neuvolan tätiä hurjistuneen näköisenä :D Aaronkin punnitsi (14,3 kg) ja mittautti (98,6 cm) itsensä.

Rokotteesta nousi lämpö illalla, ja iltapalapuurot tulivat itkun myötä äidin syliin. Toivon tosiaan, että tuo lämpöily ja oksennus johtuu nyt siitä rokotteesta, eikä kyseessä ole mahatauti.

Hilman yksivuotisjuhlia

Lauantaina juhlimme hieman etuajassa Hilman 1-vuotissyntymäpäiviä. Virallisestihan tuo virstanpylväs täyttyy tiistaina. Paikalle pääsi roima joukko sukulaisia, kummeja ja ystäviä, ja neiti taisi olla hulinasta vähän ymmällään. Oli hieno mekko päällä, tiaraa päässä, ja hurjan paljon tuli uusia leluja. Kakkuakin sai Himpulainen sai maistaa, eikä vielä oikein kakun päälle ymmärtänyt. Omena ja banaani maistuivat paljon paremmin. Väliin Hilma konttasi äidin perään, mutta onneksi myös muiden seura kelpasi.

Aaron nautti synttäreistä Hilmankin edestä. Oli kavereita ja seuraa. Sai syödä herkkuja. Ja niitä hän sitten söikin: istui alkuunsa varmaan kaksi tuntia pöydän ääressä.

Kiitokset kaikille juhlavieraille! Toivottavasti näemme taas pian :)

Hilma Annina-tädin sylissä

Aaron ja äiti auttoivat kynttilän puhaltamisessa (kuva: Annina Pasila)

Ensimmäistä kertaa kakkua syömässä

Taapero-fillari: tällä Hilma tykkää huristella

Kesän odotusta

Aivan ihanaa, kun ilmat ovat vihdoin niin lämpöisiä, että olemme päässeet kunnolla pihalle. Hilmakin tykkää konttailla ympäriinsä ja tunkea mm. multaa ja pieniä kiviä suuhunsa. Aaron touhottaa hiekkalaatikolla, potkupyöräilee ja "leikkaa nurmikkoa" omalla leikki-ruohonleikkurillaan. Eilen kannoimme autotallista lasten pihakalusteet terassille, ja Aaron olisi halunnut syödä ulkona. Leikkipuistoissakin on taas väkeä :)

Hilma kävi tänään ensimmäisen kerran hammaslääkärissä. Tai no, suuhygienistillä. Neiti oli siellä oikein mallikelpoisesti, ei itkenyt ollenkaan. Taisi tosin puraista suuhygienistiä oikein mojovasti sormesta... Mukaan saatiin uusi hammasharja ja ohjeet jatkaa samaan malliin. Hampaita neidillä on seitsemän, kolme alhaalla, neljä ylhäällä.

Viikonloppu oli meillä pientä härdelliä. Perjantaina minä kävin viimeistä kertaa koulussa. Lauantaina olimme isomummon hautajaisissa, jonka jälkeen Annina-täti perheineen tuli kylään. Äitienpäivää juhlistettiin brunssilla. Aaron taisi nauttia serkkutyttöjen seurasta :) Alkuviikko on mennyt lepäillessä kotona, ja loppuviikko pitäisi valmistautua Hilman syntymäpäiväjuhliin.

pääsiäisestä ja vapusta

Pääsiäinen oli meillä kerrassaan loistava. Lauantaina heti aamusta (tai no, aamupäivästä), suuntasimme kohti Pompotia, jossa tapasimme ystäväperheen. Riihimäellä oli järjestetty paljon ohjelmaa eritoten lapsiperheille pääsiäiseksi, ja meillä oli aikomuksena ottaa ilo irti kaikesta. Aivan ensimmäisenä pyörähdimme Pompotissa nauttimassa pientä välipalaa, jonka jälkeen suuntasimme kaupunginmuseolle katsomaan kotieläimiä. Aaron oli aivan onneissaan päästessään silittämään lampaita, kaneja, koiraa ja muita karvaisia otuksia. Hilma oli tässä vaiheessa jo unilla, ja neidiltä jäi otukset kokonaan näkemättä. Toiseksi parasta Aaronista oli vain juosta ympäriinsä, ja sitä pikkuherra tekikin kiitettävästi koko pääsiäisen.

Elukoiden jälkeen oli vuorossa Jytäjyrsijoiden keikka, mutta taisi bändi soittaa hieman liian kovaa meidän muksuille. Aapo oli halunnut sieltä heti pois, eikä Aaronkaan kauaa viihtynyt. Niinpä me istuimme lavan takana olevalla rinteellä ja puhaltelimme saippuakuplia. Musiikki kuului sinnekin oikein hyvin, ja Aaron ja Aapo juoksivat rinnettä ylös alas saippuakuplien perässä.

Jytäjyrsijöiden jälkeen suuntasimme syömään, jonka jälkeen kuunneltiin vielä Jarkko Martikaisen keikka. Sitten olikin jo aika suunnata kotiin grillailemaan. Aaron ei ollut nukkunut päiväunia lainkaan, joten uni maittoi ihan kiitettävästi illalla. Oli pieni mies unessa, ennen kuin Taina-kummi ehti lastenhuoneesta pois. Ja minä kun jännitin, että kuinka nukkumiset sujuvat, kun Aapo ja Aaron nukkuivat samassa huoneessa...

Pääsiäissunnuntaina Aaron sai elämänsä ensimmäisen suklaamunan. Ei vain meinannut aamuväsymyksessään millään ymmärtää, mitä Antti-kummi selitti, ja hermostuikin, kun pyydettiin kuuntelemaan kukosta, joka oli muninut sängyn alle, mutta kun Aapo toi näytille oman munansa, lähti Aaronkin tonkimaan sänkynsä alustaa. Ja pieni hassu aivan tärisi innostuksesta, vaikkei vielä edes ymmärtänyt, mitä hänellä oli käsissään. Ja mikäs sen parempaa aamupalaksi kuin suklaa :P Saivat toki sitten puuroakin vähän myöhemmin.

Lounaan jälkeen suuntasimme Tivoliin, jossa Aapo, Louna ja Aaron pääsivät autoradalle. Ensimmäisen kerran jälkeen tuli molemmilla pojilla niin suru puseroon, että pääsivät samaan laitteeseen vielä uudestaan. Minä vähän etukäteen jännitin, että tuleeko moisessa laitteessa parku, kun joskus Aaron on pelännyt niitä kauppakeskuksissa olevia härveleitäkin, mutta eikö mitä! Siellä se huristeli niin kuin vanha tekijä. Ja oli niin jelleä... Tivolissa Aaron sai ensimmäisen kerran maistaa hattaraa, mutta se ei pikkuherralle oikein maistunut. Popcornit sitäkin paremmin.

Tivolin jälkeen suuntasimme vielä Noitametsään. Tässä vaiheessa Aaronia alkoi jännittää, mutta uskalsi isin sylissä mennä eteenpäin. Kaikki oli kuitenkin siinä vaiheessa "ei, en halua". Mentiin silti. Noitametsässä oli sellainen toimintarata, jossa vähän pompittiin ja mentiin liukumäkeä, ja kaikki meni ihan hyvin, kunnes sitten paperimassa-lohikäärmeen luona tuli pieni itku. Mutta siitäkin selvittiin, ja vaikkei Aaron halunnutkaan hyvän mielen täplää nenänpäähän, sai hänkin silti noidan arkusta karkin.

Vappu sujui vähän kuin pääsiäinen, hyvässä seurassa grillaillen :) Isi toi Aaronille ja Hilmalle vappupallot perjantaina töistä tullessaan. Hilma oli ihan ihmeissään moisesta, ja Aaron aivan onneissaan. Lauantaina lapset saivat vielä toiset pallot kyläilypaikasta, joten meillä on varsinainen pallometsä täällä olohuoneessa.

Loppuun vielä Aaronin kyselyvaiheesta, joka tuntuu olevan aivan loputon. Viime aikojen parhaita kysymyksiä on ollut minulle osoitettu "mistä sinun pääsi on kasvanut tuohon", ja jatkokysymys "lähteekö se kohta pois". Jotenkin ne kysymykset vain kiertävät kehää, ja lopulta Aaron saattaa jo kysyä "mikä pää?". Näitä kysymyksiä on aivan ehtymättömästi.

Uhmaa Aaronille on himpun verran enemmän kuin ennen. Herra Ei halua, "En", tai sitten tahtoo jotakin niin vietävästi. Mutta on se silti aivan uskomattoman kiltti kulta pieni, joka noutaa äidille tavaroita ja nostaa Hilmalle tuttia. Aaron syökin niin kiltisti. Tai no, hitaasti mutta varmasti. Oikeastaan aika ihmeellisesti. Vaikka Aaron ei erityisemmin tykkää jostain ruoasta, hän yleensä yrittää syödä sitä. Joskus eräs tomaatti-sipuli-mozzarella-piirakka ei niin ollut hänen mieleensä, ja näin, miten sipulin pala vain pyöri hänen suussaan. Ja silti Aaron otti toisenkin lusikallisen, eikä sylkenyt niitä ulos. Nieleminen vain näytti olevan sen verran vaikeaa, että totesin, ettei ole pakko syödä :D Muutenkin Aaron aika hyvin maistaa uusia juttuja, tänäänkin tuoretta herkkusientä, jota ei hetkeen ole ollut. Pyysi vieläpä lisää.

Hilma on aika omapäinen neiti. Kiipeää kaikkialle, minne pääsee, ja yrittää kaikkialle muuallekin. Mitään itsesuojeluvaistoa neidille ei vain vielä ole tullut. Syöttötuoliin häntä ei voi jättää sekunniksikaan yksin, koska Himpanssi on alta aikayksikön pöydällä kontallaan. Kovasti Hilma kertoo nykyään, mitä hän haluaa tai mikä harmittaa. Yleensä hän sanoo hyvin tomerasti "tö" ja osoittaa sormellaan. Suurin kauhistuksen aihe viime aikoina on ollut keppihevonen, jonka tein Aaronille joululahjaksi. Jostain syystä se herättää Hilmassa suurta pelkoa. Toissapäivänä ihmettelin, että mitä neiti yhtäkkiä itki eteisessä, ja kovasti osoitteli työhuoneeseen. Siellähän se keppihevonen olikin... Tänään sanottiin "tö" potkuautolle, jonka kyydistä pudottiin. Ja "tö" Hilma sanoo myös esineistä, jotka haluaa itselleen. Hyvin yleiskäyttöinen sana :)

pääsiäisen kuvia (ja pari vappukuvaakin)

Louna ja Aaron vauhdissa kaupunginmuseolla

ja Aaron juoksi paljon.

Aapo ja Aaron juoksivat vielä lisää

ja juoksivat vieläkin. Koko ajan, kaikkialla.

Junaa piti päästä tutkimaan (kuvassa Aapo ja Aaron)

Hilma Pompotin hiekkalaatikolla.

Himpula chillailee äidin sylissä

Aaron ja elämänsä ensimmäinen pääsiäismuna sunnuntaiaamuna.

Suklaasuut

Käytiin tsekkaamassa myös toinen juna.

Tivolissa sai ajaa autoa...

... ja onkia ankkoja.

Aaron sai ensimmäisen kerran maistaa myös hattaraa.

Neiti ihmettelee rattaista

Hilmakin sai hyvän mielen täplän nenänpäähän Noitametsässä

Aaron auttoi isiä renkaidenvaihdossa

Kädet tulivat touhussa vähän sotkuisiksi

Hilma huuli pyöreänä.

Aaron ja Salama-pallo