Hiekkalaatikkokuvia

Seisoo, seisoo...

Hilma on nyt muutamana päivänä sängyssä treenannut seisomista ilman tukea. Noussut seisomaan, ollut sekunnin murto-osan ilman tukea, ja sitten pudonnut pepulleen. Tänään neiti otti seuraavan askeleen, ja kokeili samaa lattialla. Eli ensin noustaan seisomaan, ja siinä asennossa jäpitetään hetki, kunnes menee tasapaino. Mutta voi niitä onnellisia ilmeitä, mitä neidillä oli, kun hän sen hetken pysyi tasapainossa kahdella jalalla. Kädet tasapainottivat komeasti sivuilla.

Ja eilen oli Himpulaisella huuli pyöreänä, kun pikkuinen pääsi ensi kerran hiekkalaatikolle. Ensi minuutit hän siellä istua törötti ihan paikallaan, silmät suurina. Osoitteli eri kohteita ja sanoi "tö, tö". Lopulta hän uskalsi lähteä liikkeellekin, ja toki sitä hiekkaa piti maistaakin.

Ja voi, mikä tanssikone Hilma on! Jos tulee kunnon "musuukkia", kuten Aaron sanoo, lähtee Hilman peppu hytkymään. Tai jos peppu sattuu olemaan lattiassa, niin kädet huitovat ilmaa ja päätä pyöritellään. Usein vielä jalat naputtavat lattiaa. Isoveljeensä tullut :)

Aaronin viime päivien lempparijuttuja ovat autojen lisäksi olleet robotti-puku, joka askarreltiin yhdessä, hiekkalaatikolla touhuaminen ja yhä edelleen musiikkijutut. Lisäksi jäbä on ollut ihan onneissaan, kun Tuukka on pitänyt lomapäiviä. Aaron on päässyt isin kanssa kaupoille ja muille asioille. Ovat poikien kanssa syöneet ulkona, kävivät autonäyttelyssä ja kaikkea muuta mukavaa. Äidin iso reipas poika!

Ja Hilma kiipeää

Tänään Hilma asetti itsellensä jo uudet tavoitteet kiipeilyuralla. Aamulla pikkuneitti hämmästytti meitä taiteilemalla seisten potkuauton päällä. Toinen ketara sojotti työntöaisan päällä, toisen varassa seisoi, kun Hilma yritti kiivettä wiin rumpusetin päälle. Potkuauto heijasi eteen ja taakse, mutta pystyssä Himpula pysyi.

Illalla Himpanssi päätti kesken iltapuuron, että nyt saa istuminen riittää, ja hetken ähellyksen jälkeen punnersi itsensä Stokken syöttyötuolista keittiön pöydälle. Pöydällä laittoi sitten toki täyden konttausvaihteen päälle, kun Aaronilla näytti olevan kivemmat eväät.

Mihin me tuon neidin kanssa vielä joudumme?

yhä ylös yrittää

Hilmasta on parin päivän aikana kehkeytynyt varsinainen apina. Viime viikolla pikkuneiti kiipesi jo suihkukaappiin. Pari päivää sitten neiti ponnisteli kaikin voimin, että sai itsensä kammettua keittiön porrasjakkaralle, sille ylemmälle tasolla. Toinen kerta sujuikin niin sutjakkaan, etten saanut sitä kunnolla videolle. Lisäksi Hilma kiipeää sujuvasti lasten keinutuoliin (jossa toki keinutaan seisten), ja potkuautoon. Potkuautossa neidin jalat eivät aivan yllä lattiaan, joten Himpula joutuu kenottamaan penkin reunalla ja sutimaan vauhtia vain toisella jalalla. Tai no, vauhtia ja vauhtia, kun auto mokoma ei lähde yritykestä huolimatta vielä liikkeelle. Mutta voi että sitä pärinää, mikä Hilmasta lähti, kun minä vähän avitin. Ja on niin onnellisen näköinen plikka, kun osaa ja onnistuu! Alastulossa tarvitaan yhä vaan apua...

Hiekkalaatikkokauden avasimme Aaronin kanssa eilen. Olimme jo pari viikkoa sitten kaivaneet hiekkiksen esiin lumen alta, ja nyt se oli sulanut sen verran, että kakkujen teko onnistui. Ja hyvinhän tuo pikkuherra siellä viihtyi, kun edellisestä kerrasta oli aikaa. Saisikohan viikonloppuna pumpattua potkupyörän kumeihin ilmaan?