Tänä iltana sitten tapahtui se ihme, että Aaron nousi sängystä ylös. Siis sen jälkeen, kun hänet oli viety nukkumaan, luettu satu ja annettu hyvänyön pusut. Pikkuherra vain tepasteli sieltä olohuoneeseen dinosaurus-kirja kädessään: "luketaan". Osansa saattaa olla sillä, että minä en kuullut herran huutelua keittiöön, kun vedenkeitin oli päällä. Yleensä siis Aaronille vastaillaan "äiti on täällä" jne, ja herra sitten aikansa huudeltuaan nukahtaa.
Tänä iltana sitten kuitenkin herra tuossa olohuoneessa seisoi kirja kädessään. Ei auttanut muu, kuin kysyä, että "Mitä sinä täällä teet? Takaisin sänkyyn!" Ja niin tuo pieni ihana kiltti tepasteli takaisin sänkyyn. Kävin vielä peittelemässä, ja annoin luvan lukea sitä dinosaurus-kirjaa sängyssä. Virhe? Luultavasti... Mutta luulen, että Aaron ei vielä ole kovin väsynyt, kun päiväunet lipsahtivat liian pitkiksi.
Aaronin sanoista vielä. Toisinaan pikkuherralla vielä kirjaimet vaihtavat paikkaa, tai aika useinkin. Pikku kärpäsestä tulee kikku pärpänen. Pikkusisko on sikkusikko. "Aalon oma sikkusikko".
Hilmakin puhuu jo: "äy" tulee aika usein neidin ollessa hyvällä tuulella :) Vatsavaivat helpottivat antibioottikuurin jälkeen huomattavasti. Tai ainakin pariksi päiväksi helpottivat, tämä ilta näyttää taas vähän haastavammalta. Nukkumisissa on kuitenkin ollut tähän mennessä huomattava ero Aaroniin verrattuna. Aaronhan nukkui Hilman ikäisenä öisin vain parin-kolmen tunnin pätkissä, kun Hilma taas saattaa vetää viiden-seitsemän tunnin putken siihen alkuun. (Mikäli vatsa ei vaivaa). Päivisin pikkuneitiä on kyllä hyvin haastavaa yrittää saada nukahtamaan muualle kuin syliin tai kantoreppuun. Tänään kävi sekin ihme, että sain hänet siirrettyä sylistä vaunuihin ulos, ja Hilma nukkui takapihalla useamman tunnin. Mutta toivotaan, että tuo linja öiden suhteen jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti