hellepäiviä ja yökylään

Tällä viikolla on taas ollut Tuukan iltavuoro, joten meillä on ollut lasten kanssa pitkiä päiviä kotona. Onneksi olemme silti keksineet puuhaa :)

Tiistaina lähdimme autolla postiin, kauppaan ja kirjastoon. Minua hieman jännitti, että miten se reissu sujuu, kun pikkuneiti ei oikein autossa viihdy, mutta matka menikin ihan mallikkaasti. Kauppareissulla jouduin hetken aikaa häntä kantamaan, mutta muuten oli tyytyväisenä vaunuissa. Ja kirjasto on aivan ihana paikka: ilmastointi! Vietimme hyvän tovin kirjaston satuhuoneessa, jossa oli leluja ja kirjoja.

Lisäksi olemme käyneet leikkipuistossa. Keskiviikkona siellä puistossa törmäsimme yhteen mammakaveriin, jolla on samanikäinen tyttö kuin Aaron on, ja he tulivatkin sitten torstaina meille aamupäivästä. Lapset polskivat helteessä alteessa ja söivät vesimelonia. Tai enemmän he kastelivat kukkia kuin polskivat, mutta kivaa heillä näytti olevan.

Perjantaina tulivat mumuska ja vaari meille, ja tänään sitten lähtivät Aaronin kanssa kohti Inkeroisia. Äidin oma pieni ihana rakas aurinkoinen kultamussukka höpsöläinen lähti ensimmäistä kertaa yksin yökylään. Äitiä tietenkin jännittää ihan kamalasti, että miten heillä siellä sujuu. Ja miten me pärjätään täällä ilman Aaronia nämä kaksi päivää? Maanantaina pikkuherra on tulossa takaisin.

hengissä ollaan

Ei vaan ole ehtinyt yhtään koneelle. Saati että olisi ehtinyt mitään päivityksiä tekemään...

Tänään oli Hilman neuvola. Neiti on nyt muutaman päivän päälle kaksikuinen. Pituutta mitattiin 58 senttiä ja painoa 5245 grammaa. Pituutta kuulemma saisi vielä lisääkin, jos oikaisisi sääriä enemmän, että tiedä sitten, kuinka paikkaansa pitäviä nuo mitat on. Molempia kuitenkin tullut lisää, ja hyvin kuulemma kasvaa. Terveydenhoitaja oli kuitenkin nyt eri, kun oma terkkari oli kesälomilla. Hilma sai lisäksi rotavirus-rokotteen.

Aaronin mittasin siinä sivussa, ja pikkuherralla näytti olevan mittaa n. 89 senttiä, ja vaatteet päällä painoi 12,7 kiloa. Kuukauden päästä on sitten Aaronin virallinen mittaus, kun on 2-vuotisneuvola.

Viime viikko meni joutuisasti, kun mummi ja pappa kyläilivät täällä. Aaron nautti, kun sai huomiota :)

Yritän taas jatkossa päivitellä paremmin...

maailman ihanin poika

Tänä iltana sitten tapahtui se ihme, että Aaron nousi sängystä ylös. Siis sen jälkeen, kun hänet oli viety nukkumaan, luettu satu ja annettu hyvänyön pusut. Pikkuherra vain tepasteli sieltä olohuoneeseen dinosaurus-kirja kädessään: "luketaan". Osansa saattaa olla sillä, että minä en kuullut herran huutelua keittiöön, kun vedenkeitin oli päällä. Yleensä siis Aaronille vastaillaan "äiti on täällä" jne, ja herra sitten aikansa huudeltuaan nukahtaa.

Tänä iltana sitten kuitenkin herra tuossa olohuoneessa seisoi kirja kädessään. Ei auttanut muu, kuin kysyä, että "Mitä sinä täällä teet? Takaisin sänkyyn!" Ja niin tuo pieni ihana kiltti tepasteli takaisin sänkyyn. Kävin vielä peittelemässä, ja annoin luvan lukea sitä dinosaurus-kirjaa sängyssä. Virhe? Luultavasti... Mutta luulen, että Aaron ei vielä ole kovin väsynyt, kun päiväunet lipsahtivat liian pitkiksi.

Aaronin sanoista vielä. Toisinaan pikkuherralla vielä kirjaimet vaihtavat paikkaa, tai aika useinkin. Pikku kärpäsestä tulee kikku pärpänen. Pikkusisko on sikkusikko. "Aalon oma sikkusikko".

Hilmakin puhuu jo: "äy" tulee aika usein neidin ollessa hyvällä tuulella :) Vatsavaivat helpottivat antibioottikuurin jälkeen huomattavasti. Tai ainakin pariksi päiväksi helpottivat, tämä ilta näyttää taas vähän haastavammalta. Nukkumisissa on kuitenkin ollut tähän mennessä huomattava ero Aaroniin verrattuna. Aaronhan nukkui Hilman ikäisenä öisin vain parin-kolmen tunnin pätkissä, kun Hilma taas saattaa vetää viiden-seitsemän tunnin putken siihen alkuun. (Mikäli vatsa ei vaivaa). Päivisin pikkuneitiä on kyllä hyvin haastavaa yrittää saada nukahtamaan muualle kuin syliin tai kantoreppuun. Tänään kävi sekin ihme, että sain hänet siirrettyä sylistä vaunuihin ulos, ja Hilma nukkui takapihalla useamman tunnin. Mutta toivotaan, että tuo linja öiden suhteen jatkuu...

Polskintaa ja eläintarhassa

Tällä viikolla saimme vihdoin viimein otettua käyttöön takapihan uima-altaan. Ja Aaronhan tykkäsi, tietenkin. Oli ihan hitti :) Aaronin sanoin "Aalo uimussa". Ja polskintaa, pärskintää ja läiskyttelyä olisi pitänyt jatkaa loputtomiin. Välillä Aaron kasteli kukkapenkkia omalla, pienellä kastelukannullaan, välillä putsasi roskia pois altaasta. On se vain sellainen vesipeto! Hilma ei ihan vielä päässyt uimaan, mutta ihasteli isoveljen touhuja sivusta.









1.7. juhlistimme Aaronin nimipäivää tehden retken Korkeasaareen. Aaron oli ihan ihmeissään. Ihasteli tietysti kovasti myös valkoposkihanhia ja variksia, mutta kyllä se tiikerikin vaikutuksen teki, ja monet muut. Taisi olla vain aika rankka reissu pienelle, kun tuli niin paljon uutta nähtävää yhdellä kertaa. Hilma nukkui koko Korkeasaaren ajan lukuunottamatta yhtä imetystä. Valitettavasti pikkuneiti sitten automatkat huusi suoraa huutoa. Hilma ei mitenkään erityisen hyvin viihdy autossa, ja autoreissut ovat enemmän tai vähemmän hermojaraastavia pienemmän huutaessa takapenkillä ääntään käheäksi. Kaipa se ajan kanssa tottuu? Tottuihan Aaronkin.