juhannusflunssaa

Hilman ensimmäinen ja Aaronin toinen juhannus sujuu hyvin rauhallisissa merkeissä kotona. Äiti ja isi flunssaavat, Aaronillakin nenä joskus vähän valuu, ja nyt Hilmankin nenu kuulostaa hieman tukkoiselta.

Hilman maha vaivaa entistä enemmän, kun minä aloitin keskiviikkona antibioottikuurin. Sappirakko oli päässyt hieman tulehtumaan, ja sitä nyt on pari päivää sitten tutkailtu. Otettu verikokeita ja ultrattu (joo, on paljon pieniä sappikiviä, jei...). No, tällä hetkellä tilanne on hyvin rauhaisa, mutta leikkausjonoon ne silti laittoivat. Mutta pienen maha ei siis tykkää ollenkaan noista minun antibiooteista, vaan aiheuttaa ilmavaivoja. Niitä sitten itketään.

Laitetaan enemmän kuulumisia, kun tämä perhe on toipunut tästä flunssasta. Nyt ollaan vaan oltu kotona ja möllötelty...

kesän alun kuvia

Hilma 12.6.2010

Riemua uudesta pyörästä. Ja vesilätäköstä.

Tunnelmakuva Inkeroisista

parasta uimisessa taisi olla rannalla ollut kuorma-auto

Oli Aaron siellä vedessäkin. Ja vesi oli vain 17 astetta lämmintä!

Pärskyttelyä!

"Perustetaaks bändi?"

Pyöräretkellä

Hilmalla oli mekko päällä ensimmäistä kertaa sunnuntaina :)

Lomailua

Tuukka on nyt viikon verran ollut kesälomalla, ja viime viikko vietettiinkin mumuskan ja vaarin luona. Aaron pääsi järveen uimaan, (juu, kylmää oli), ja Hilma esittäytyi muutamille sukulaisille ja ystäville. Aaronilla on vain pieniä ongelmia nukahtamisen kanssa vieraassa paikassa, ja illat olivatkin sitten aika hulinaa... Ja automatkat olivat hulinaa sitten Hilman puolelta! Hilma ei selvästikään viihdy autossa. Mutta muuten oli mukava viikko :)

Viikonloppuna saimme vieraita. Aaronin kummit Taina ja Antti tulivat Aapon ja Lounan kanssa. Taina ja minä seurasimme Victorian häitä, kun miehet grillasivat ja touhusivat lasten kanssa. Hyvä työnjako, eikö? Aaron nautti valtavasti lasten seurasta. Ainoa kriisi oli, kun illalla katsoimme hetken verran örrepalakkeja (Fröbelin palikoita), ja Aaron olisi halunnut soittaa sekä rumpuja että kitaraa, ja olisi tahtonut ilmeisesti tehdä sitä yksin. Eli ensin ei pienen miehen mieleen oikein käynyt, että Aapollakin oli kitara. Hetken aikaa olimme sitten ilman örrepalakkeja, Aaron rauhoittui, ja sen jälkeen sai kaverikin osallistua soitantaan... Aaronille tuo musiikki on vain jotakin niin mahdottoman tärkeää, että sitä on vaikea kuvailla.

Hilma on tänään viisiviikkoinen. Viikko sitten neuvolassa oli neidillä mittaa 54,5 cm ja painoa 4400 grammaa. Hyvin on siis pikkuneiti syönyt :) Vatsa vaivaa tällä hetkellä enemmän kuin aiemmin. Rela-tippoja olen antanut nyt parin viikon ajan, mutta enpä tiedä, onko niillä mitään vaikutusta. Tai siis kun ilmavaivoja on koko ajan vain enemmän. Vyöhyketerapiaan pitäisi varata aika. Eilen Hilma väläytti ensimmäisen hymynsä äidille. Siis oikean hymyn, jos pieruhymyjä ei lasketa. Ja äiti tietenkin oli aivan sulaa vahaa ja melkein tippa linssissä :D

Kuvapäivitystä myöhemmin, jahka ehdin käsitellä niitä...

kolme viikkoa

Mihin kummaan se kolme viikkoa vilahti ihan yhtäkkiä huomaamatta? Ja tänään Hilma on jo kolme viikkoa ja päivän. Aika on kyllä mennyt ihan siivillä, vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Aaronin pitkäaikainen lempileikkihän on ollut piilo. Jossain vaiheessa piilos-leikki sai ruokapöydässä muodon "missä kummassa?", jolloin Aaron piilotti lusikan tai haarukan jonnekin - yleensä lautasen alle. "Missä kummassa" lausutaan hyvin liioittelevaan sävyyn käsiä levitellen, jonka perään herra kyselee eri paikkoja sormella osoittaen: "katossa?", "lattialla?", ja sitten pitää katsoa, onko lusikka katossa tai lattialla. Ja tätä leikkiä voi jatkaa aivan loputtomiin. Nykyään aloituslause tosin saattaa olla jo muodossa "missä se lusakki on?".

Niin, lusakki. Aaronilla menee vielä toisinaan jotkut kirjaimet väärinpäin. Lusikka on lusakki, kapula on pakuli, musiikki on musukki. Ja Fröbelin palikat on sitten örrepalakit :D Fröbelin palikoita on meillä viime aikoina katsottu dvd:ltä oikein urakalla. Joka päivä. Ja niitä lauletaan jatkuvasti. Aaronin lemppareita tällä hetkellä on Huugi-guugi, yxi, leijonan metsästys ja tuiki, tuiki tähtönen. Tähtönen sanotaan hyvin somasti "tähnönen". Mutta meillä siis asuu pieni örrepalakki-fani :)

Hilma on nykyään jo jonkun verran enemmän hereilläkin. Väliin neiti tarkkailee maailmaa hyvin virkeänä suloisilla silmillään. Päätä hän kannattelee todella hienosti. Ne vaipanvaihdot ja pukemiset harmittavat yhä, ja vatsakin vaivaa vielä toisinaan. Olen nyt muutaman päivän ajan antanut Rela-tippoja. Katsotaan, josko niistä olisi apua.

Ja loppuun vielä kuva Aaronista tämän päiväiseltä koko perheen leikkikenttäretkeltä.

Hilma neuvolassa

Tänään kävimme ensimmäisen kerran Hilman kanssa neuvolassa. Salla tuli apuun, kun neuvola-aika oli heti aamusta, ja enhän minä sinne mitenkään olisi molempien kanssa ehtinyt. Aaron heräsi siinä kymmentä vaille yhdeksän, ja neuvola oli jo puoli kymmeneltä. Niinpä siis Salla ja Lotta viihdyttivät Aaronia, kun me kävimme tyttöjen kesken neuvolassa.

Hilma oli kasvanut hyvin: pituutta on nyt 53,5 cm ja painoa 4080 g. Päänympärys 35 cm. Äänijänteitä Hilma käytti siellä oikein hyvin, kun ilmaisi mielipiteensä pukemisesta ja riisumisesta. Neuvolakortissa lukee "Jäntevä tyttö. Kasvaa erinomaisesti. Hyvä iho, silmät, suu, napa siistit. Heijasteet normaalit. Suuttuu riisumisesta ja pukemisesta. Kehitys ikätasolla."

Neuvolan jälkeen yritin kovasti saada pikkuneitiä nukkumaan ulkona vaunuissa, mutta ei tuo vaunuissa kovin hyvin nukkunut. Heijaamassa sai olla jatkuvasti... Mutta ehkä se on vain tottumiskysymys?

Tätäkö se sitten on...

Tuukka on ollut nyt kolme päivää töissä. Ja minä olen siis ollut lasten kanssa kotona. On toisaalta mennyt paremmin kuin odotin, mutta kyllähän niitä epätoivon hetkiäkin on mahtunut jo mukaan.

Suurin ongelma lienee siinä, kun yritän nukuttaa Hilmaa, ja Aaron on myös hereillä. Eihän tuo pikkuherra vielä mitenkään ymmärrä, että jos hän nyt malttaisi viisi minuuttia, niin sitten äidillä olisi paljon enemmän aikaa keskittyä vain häneen. Eli kun minä yritän saada Hilmaa nukahtamaan, niin Aaron häärii ja pyörii siinä ympärillä. "äiti, äiti". Ja höpöttää omiansa, paukuttaa rumpukapuloilla, hyppii sängyllä, menee piiloon "missä se Aalo on?". Ja niinpä pikkuneiti ei nukahda, vaan avaa aina silmänsä, kun isoveli jotain siinä tohottaa.

Joo, voishan sitä pienempää kantaa liinassa tai repussa, mutta kun olisi niin paljon näppärämpää, jos siinä rinnustalla ei olisi aina sitä vauvaa. Voisi helpommin kumarrella, pukea Aaronille vaatteet päälle, laittaa ruokaa jne. Ja pikkuneiti on vakaasti sitä mieltä, että hän nukahtaa vain tissille, ja nukkuu tietysti mieluiten vain sylissä.

Aaron on yhä ihana isoveli, joka suukottaa ja silittää pikkusiskoa, mutta kyllä hänkin on tällä viikolla vaatinut hieman eri tavalla huomiota. Syliin pitäisi päästä enemmän, ja perässä ollaan ihan koko ajan. Eniten ongelmia lienee kuitenkin puurojen kanssa. Aaronhan osaisi syödä itse, mutta kun hän ei tällä hetkellä halua syödä itse. "äiti/isi syöttää". Ja kun se ei aina onnistuisi, kun pitäisi samalla imettää tai sylitellä Hilmaa. Ja puuroilut sitten venyvät ja venyvät. Kuitenkin haluaisin, että ruokailuissa säilyisi positiivinen tunnelma, ettei se olisi pelkkää komentamista. Mutta en halua lyödä sitä ruokahetkeä ihan pelleilyksikään. Jos jollakulla on vinkkejä siihen, miten lapsen saa syömään itse (edes osan annoksestaan), niin otan vastaan!?

Hilmalla on ollut jonkin verran vatsavaivoja, ja niitä tuo raasu nytkin itkee isin kanssa. Toivottavasti menisi ohi, eikä tulisi koliikkia. Muuten neiti on hyvin sopuisa. Nukkuu, syö ja kakkaa. Väliin on jo jopa hetken hereillä. Huomenna neuvolaan.