Vappupallo

Isi toi tänään Aaronille vappupallon. Suurensuuren Muumipeikon. Yhtä ison kuin Aaron itse. Kun Tuukka tuli kotiin, juoksi Aaron isiä vastaan kädet ylhäällä, kuten aina tekee. Mutta kun näki muumipallon, pysähtyi tämä pieni ihme aivan kokonaan. Hoki hetken vain "muumipeikko, muumipeikko". Eikä ensin uskaltanut edes koskea palloon :D Isin sylistä siihen oli turvallista tutustua, ja isin piti ensin nykiä narusta... Mutta kohta sitä hypittiinkin jo tasajalkaa!

Loppuilta menikin sitten hyvin vauhdikkaasti. Voi sitä riemun rajatonta määrää! Muumipallosta on riittänyt iloa ja naurua jo moneksi tunniksi. Muumipeikko taitaa olla vallan uusi bestis: pallo piti saada viereiselle potalle "istumaan", ja se seuraa mukana kaikkialle. Aaron halii sitä, antaa suukkoja, ja retuuttaa taas perässään ympäri kämppää. Nukkumaan mennessä pikkuherra jopa taiteili Muumin mukanaan sänkyyn, jossa rutisti sen viereensä kainaloon. (Ai mitkä pupu ja sammakko?) Tässä vaiheessa minä kuitenkin otin muumipallon pois, ja siirsin sen hieman kauemmas katselemaan Aaronin unta...

Tänään oli harmittavan sateinen ja kylmä päivä, eikä sitten menty pihalle. Vaikka pihalla olisi nyt aivan uusi hiekkalaatikko :) Tuukka kävi eilen hakemassa sen, ja Aaronin avustuksella se illalla kasattiin. Toivottavasti huomenna ehditään pihalle (sateesta ja kylmästä huolimatta) testaamaan tuo viihdyke.

Viikkoraporttia

Alkuviikko on mennyt varsin vauhdikkaasti :) Maanantaina kävimme pienen Louna-tyttösen 1-vuotissyntymäpäivillä. Aaronista oli kivaa päästä leikkimään muiden leluilla, ja oli ihan tohkeissaan Aapon mörköpyörästä. Ja kotimatkalla riitti juttua siitä, kun ilmapallo meni rikki.

Tiistaina hurvittelimme kahdestaan kaupungilla. Kävimme ostamassa Aaronille henkselihousut ja hanskat, ja piipahdimme pullakahvilla. Aaron tosin joi vain vettä. Mutta veden juominen olikin harvinaisen hauskaa, kun äiti keksi antaa pikkuherralle pillin! Ikinä ei ole tuo pieni hassu juonut niin paljon, kuin tiistaina. Vettä ja maitoa olisi mennyt vaikka kuinka paljon, kun sai pillillä juoda. Ja pilli on pitänyt saada siitä lähtien kotonakin... Tiistaina Aaron yllätti äidin "laittamalla ruokaa". Kun äiti laittoi spagettia, niin pikkuherra samaan aikaan kaiveli keittiön kaappia. Löysi sieltä huopaiset pannunaluset ja pari muovilautasta. Näistä sitten teki itselleen ja minulle annokset, ja ojensi toisen lautasen äidille "tässä", ja kiikutti oman annoksensa pöytään. Siinä sitten "syötiin" ensin Aaronin laittama ruoka <3

Keskiviikkona oli viimeinen muskarikerta. Aaron pääsi tapansa mukaan kunnolla vauhtiin sitten viimeisellä kerralla. Leikki oikein hienosti kaikki leikit mukana, ja oli oikein meno päällä. Lopussa pyysi jopa muskarin tädin tanssiin. Tarrasi tätä tiukasti kaulasta kiinni, ja poski poskea vasten ne siellä tanssivat... Temppuradalla oli parasta steppilaudat, joita pitkin sai kävellä. "uulestaan, uulestaan", mentiin koko ajan. Päiväunien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Espoota ja Taina-kummin yllärisynttäreitä. Ja taas pääsi leikkimään Aapon leluilla :) Pitäisi varmaan ostaa Aaronillekin jo isojen poikien pikkuautoja, kun se niistä niin kovasti näytti tykkäävän.

Tänään käytiin aamupäivästä autokorjaamolla, kun minä eilen peruutin ihan pikkaisen päin autotallin ovea... Onneksi se rikki mennyt takalasin pissapojan suutin saatiin korjattua helposti. Aaron ihmetteli kovasti tätä operaatiota vierestä. "Esä korrrrjaa". Illalla kävimme vielä ostamassa Aaronille lenkkarit ja kumpparit. Nyt on vähän keväisempääkin jalkinetta sitten.

Nykyään käy joskus jopa niin, että päiväunet meinaavat venähtää liian pitkiksi. Minä keksin tähän pehmeän tavan herätykselle. Avaan ensin sälekaihtimen, jotta huoneeseen tulee enemmän valoa, ja laitan sitten cd:n soimaan. Siitä ei mene kauaa, kun Aaron herää. Tosin on niin, että se herätys on sitten "tanssii"-mallia. Eli heti, kun pieni saa silmänsä auki, se väsyneenäkin hihkaisee "tanssii", ja pitää päästä syliin ja tanssimaan. Mutta niin suloista kuitenkin...

Aaronilla tuota puhetta tulee aika paljon, ja sitä riittää, mutta aina ei kaikki kirjaimet mene vielä aivan kohdalleen. Mm. Taina-kummi on jostain syystä Taina-mummi, vaikka Aaron osaa sanoa kummin ihan yksinään. Tässä eräänä päivänä, kun pupu oli pyllistys-asennossa, Aaron kommentoi että "pupu pylsii". Ja tänään laulettiin "Timppa"-animaatiosarjan tunnaria "hei pimppaa"... Toisinaan äidin on vaikea yrittää pitää pokkaa :D

Mörköpyörä!

Aaronin sanavarastoon on ilmestynyt mystinen mörköpyörä. Meni hetki äidilläkin ihmetellessä, että mikä ihmeen mörköpyörä, kunnes tajusin kyseessä olevan moottoripyörän :D

Tänään olimme Tuukan ukin hautajaisissa. Minua hieman jänskätti, että miten pikkuherra jaksaa siellä olla, kun olisi lounasaika ja kaikki, mutta hyvinhän tuo meni. Ennen siunaustilaisuuden alkua Aaron söi banaanin välipalaksi ja sen voimilla mentiin. Juttua tosin riitti koko seremonian ajaksi, ja Aaron ei varsinaisesti kuiskaa... Mutta hyväntuulista jutustelua. Olihan kappelissa paljon uutta nähtävää, ja pakkohan se on kertoa, mitä näkee, kun sen kerran osaa. Oli lamppuja, kynttilöitä, kukkia ja setä, joka soitti. Ja kun musiikki loppui, niin tietenkin sekin piti kertoa ääneen. "Poppu". Rusinoilla sai pojan toisinaan hetkeksi hiljentymään.

Muistotilaisuudessakin Aaron jaksoi olla hienosti, vaikka päiväuniaika tuli vastaan ja meni ylikin. Minä pelkäsin, että olisi ollut itkuinen ja kiukutteleva pikkumies käsissä, mutta Aaron leikki erittäin keskittyneesti ja hyväntuulisesti leikkihuoneessa. Ruokakin näytti maistuvan oikein makoisalta.

Nyt on toki päivärytmi ihan sekaisin, ja Aaron yhä tuolta sängystä huutelee. Yleensä Aaron menee nukkumaan niin, että iltapuuron, potan ja hampaanpesun jälkeen hänet viedään sänkyyn, jossa Aaron saa vielä hörpyn vettä. Ja sitten hetki halitaan ja annetaan hyvänyönpusu, jonka jälkeen isi ja äiti poistuvat huoneesta. Sieltä pikkuherra sitten aikansa huutelee isiä ja äitiä, (johon vastataan, että isi/äiti on täällä, käy nukkumaan) ja höpisee tai lauleskelee itseksensä. Lopulta sitten nukahtaa. Jos hyvä tuuri käy, niin Aaron nukahtaa jo vartissa, mutta joskus on mennyt kolmekin varttia... Tänään vaikuttaa siltä, että saattaa mennä pidempäänkin.

vauhdin hurmaa, tai sitten ei

Tänään muskarista tultaessa poikettiin muutamaksi minuutiksi leikkipuistoon. Ajattelin, että kun Aaron ei ole pitkään aikaan päässyt leikkipuistoon tai keinuun, niin olisi ihan superhauskaa. Taitaa vain olla niin, että meidän entinen pieni vauhtihirmu ei enää kestäkään kovia vauhteja :D En edes mitenkään erityisen kovaa vauhtia siihen keinuun laittanut, mutta ilme oli sen näköinen, että vatsanpohjasta otti. Ehkä välissä on ollut liian pitkä tauko? Liukumäestä pikkuherra tykkäsi kyllä valtavasti.

arjen tohinoita

Meillä arki rullaa omalla painollaan. Aamulla herätään, syödään puuro, käydään pihalla, lounastetaan, päikkäröidään, herätään taas, syödään välipalaa tai päivällistä (aikataulusta riippuen), leikitään, syödään iltapuuroa ja mennään nukkumaan. Siinä meidän keskivertopäivä.

Aaron keksii koko ajan uusia juttuja ja saa usein jutuillaan äidin nauramaan. Pikkuherra osaa myös jo soveltaa sanoja, ja keksii uusia juttuja. Aina ei osaa sanoa, että mistä se niitä sanoja on päähänsä saanut. Tarkkaan taitaa pieni kuunnella.

Pihalla pikkuherran lempparia on hiekkalelujen kanssa touhuaminen. Erityisesti autojen, tai tarkemmin ottaen kauhakuormaajan ja traktorin+peräkärryn. Lunta Aaron lapioi myös hyvin ahkerasti. Sisällä kelpaavat junarata, legot, kitara ja pallot. Lisäksi tietty kaikenlainen juokseminen, riehuminen ja hyppiminen on ihan parasta. (Mistä se saa sen kaiken energian?) Pupu seuraa yhä mukana.

Aaron osaa jo näyttää minun vatsaani, jos häneltä kysyy, että "missä on pikkusisko". Joskus on jopa silittänyt vatsaa, mutta useimmiten vauva-asia ei kiinnosta pientä yhtään. Olemme kyllä kovasti yrittäneet kertoa, että vauva on tulossa, ja Aaron saa pikkusiskon, mutta eipä tuo taida hahmottaa sitä, ennen kuin niin sitten on käynyt.

Omaa tahtoa Aaron osoittaa koko ajan enemmän ja enemmän. Vähän jo jänskättää, että millainen uhma- tai tahtoikä sieltä tulee. Pääsääntöisesti pikkuherra on kuitenkin vielä sellainen äidin aurinkoinen ilopilleri, ettei tosikaan <3

Hmm. Usein sitä ajattelee päivän mittaan, että "pitääpä kirjoittaa tästä blogiin", mutta sitten, kun koneelle ehtii, niin kaiken on jo unohtanut. Pääsiäisestä piti kirjoittaa sen verran, että maalasimme munia ja kävimme kukkatalolle, jonne Aaron juoksi. Totesi vain, että "Aalo uksee", ja pisti tossua toisen eteen. Aaron jopa kiristi vauhtia, kun joku setä juoksi kovemmalla vauhdilla ohi... Juokseminen ulkona on Aaronin mielestä tosi hauskaa. Pääsiäissunnuntaina kävimme koko perheen voimin urheilutalon peuhupäivässä, jossa Aaron pääsi kunnolla riehumaan ja rellestämään. Ja kivaa oli :)