Pikkuherran puheeseen on viimeisen parin viikon aikana tullut niin hurjasti uusia sanoja ja juttuja, ettei kaikkea enää muistakaan. Mutta lauseita meillä tapaillaan jo kovasti, värejä opetellaan, samoin määreitä suuri/iso ja monta/paljon ja alla/päällä/takana. Aaron sanoo mm. "isi pelaa pallo", "Aalo hyppää", "pupu, missä on?", "puna paita" jne. Väreistä tulevat hyvin ainakin punainen (eli puna), musta, vihreä ja sininen. Viime aikoina mukaan on tullut myös se itse (tai iste), ja muutaman viime päivän aikana minä. "Minä istuu".
Pisimmät sanat lienevät tällä hetkellä nelitavuisia: esimerkkinä "muurahaisia", mutta niitä ei ole vielä kovin monta. Sanaerikoisuutena on chillaillaan (shillaillaan), joka tulee Aaronin ja isin hupsutteluista.
Viime viikon Aaron nautti isin seurasta aivan täysin. Minä pakersin opinnäytteen parissa sen minkä jaksoin, ja Tuukka hoiti Aaronin. Tekivät poikien kesken retken Espooseen ja Helsinkiin keskiviikkona, kävivät muskarissa torstaina ja muuten vaan leikkivät. Näyttivät sekä isä ja poika nauttivan oikein kovasti :)
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Viikonloppuvieraita
Viikonloppuna Aaronilla oli leikkikavereita, kun Annina-täti (ja Eetu-setä, Elli- ja Aino-serkut ja Sälli the dog) kävivät kylässä. Aaron näytti nauttivan hyvin paljon serkkujen kanssa leikkimisestä, ja ensimmäistä kertaa näin Aaronin leikkivän toisen lapsen kanssa,ei vain rinnakkain. Ellin kanssa heittelivät palloa (tai Elli heitti, Aaron nouti), työnsivät toisiaan autossa ja "lauleskelivat" yhdessä. Elli on Aaronia vuoden vanhempi, niin hänestä oli helppo ottaa mallia :) Toki molemmat veivät toisiltaan leluja, eikä Elli ihan ymmärtänyt, kun Aaron halusi antaa pusun. Aino (kohta vuoden ikäinen) mennä touhotti omiaan, ja viihtyi varsin hyvin Aaronin legojen parissa.
Sälliinkin Aaron uskalsi ottaa kontaktia, jopa silittää ihan itsenäisesti! Ja jos Sälli vähän kylmällä kuonollaan haistoi, niin Aaron ilmoitti heti saaneensa pusun.
Valitettavasti viikonloppuna ei tullut kaivettua kameraa esiin, mutta tässä muutama vanhempi kuva:
Maria-serkun 1-vuotissynttäreillä Aaron pääsi kokeilemaan Miron-serkun kitaraa. (Kitara on muuten yksi sana, joka tulee meillä harvinaisen selvästi...)
Pitihän äidin testata, saako Aaronin hiuksiin jo poninhännän...
Sälliinkin Aaron uskalsi ottaa kontaktia, jopa silittää ihan itsenäisesti! Ja jos Sälli vähän kylmällä kuonollaan haistoi, niin Aaron ilmoitti heti saaneensa pusun.
Valitettavasti viikonloppuna ei tullut kaivettua kameraa esiin, mutta tässä muutama vanhempi kuva:
Maria-serkun 1-vuotissynttäreillä Aaron pääsi kokeilemaan Miron-serkun kitaraa. (Kitara on muuten yksi sana, joka tulee meillä harvinaisen selvästi...)
Pitihän äidin testata, saako Aaronin hiuksiin jo poninhännän...
torstai 18. maaliskuuta 2010
L
Aaron puhuu päivä päivältä paremmin. Nyt on tullut mukaan jo L-kirjain. Aaron huutelee entisen "piinun" sijasta "piiluu, pilluu, pilu", eli piilosta tällöin leikitään :D Samoin pallo ei ole enää pelkkä pa, vaan ihan pallo. Sanan alussa tuo ällä ei vielä kuitenkaan tule. Jännä on ollut sekin, että Aaron sanoo oman nimensä "aalo", vaikka muuten sorauttelee ärrää kovasti. Maito muuttui tänään "ma"-tavusta muotoon "maitua". Kolmitavuisia sanoja on myös paljon, esim. paperi ja apina. Yhdyssanat tulevat vielä erillään tauon kanssa, kuten silloin varapupu oli "ara - pupu". Aaron sanoo toisinaan myös lauseita samalla tavalla. Ensin tulee tekijä: isi, ja sitten tauon jälkeen toiminto: istuu. Samalla tavalla sitten mennään muutkin, eli "pupu - makaa" jne.
Aaron myös lauleskelee paljon. Usein ihan omiaan, tai minä en vain ymmärrä, mutta nyt on tullut uutena se, että Aaron laulaa "ihahaa, ihahaa, hepo". Ja sitten se jää siihen. Hirnahtaa lienee liian vaikea vielä?
Flunssatilanne lienee parempaan päin. Tänään oli ensimmäinen kerta viikkoon, kun lämpö laski alle 37. Olihan se sitten iltapäivällä taas jo siellä 37,1 astetta, mutta ei ollut jatkuvasti kuitenkaan. Ja nenäkin on valuttanut vähän vähemmän ja sitkeämpää tavaraa. Virtaa tuossa pienessä ihmeessä on ollut tänään huomattavasti enemmän kuin aiemmin tällä viikolla. Valitettavasti näyttäisi siltä, että tuo pieni lenssu olisi tulossa vuorostansa minuun...
Aaron myös lauleskelee paljon. Usein ihan omiaan, tai minä en vain ymmärrä, mutta nyt on tullut uutena se, että Aaron laulaa "ihahaa, ihahaa, hepo". Ja sitten se jää siihen. Hirnahtaa lienee liian vaikea vielä?
Flunssatilanne lienee parempaan päin. Tänään oli ensimmäinen kerta viikkoon, kun lämpö laski alle 37. Olihan se sitten iltapäivällä taas jo siellä 37,1 astetta, mutta ei ollut jatkuvasti kuitenkaan. Ja nenäkin on valuttanut vähän vähemmän ja sitkeämpää tavaraa. Virtaa tuossa pienessä ihmeessä on ollut tänään huomattavasti enemmän kuin aiemmin tällä viikolla. Valitettavasti näyttäisi siltä, että tuo pieni lenssu olisi tulossa vuorostansa minuun...
maanantai 15. maaliskuuta 2010
varapupu
Tänään jouduimme ottamaan varapupun käyttöön. Olimme jo joku aika sitten ostaneet Ikeasta toisen, aivan samanlaisen pupun kuin Aaronin rakas unipupu on, ihan siltä varalta, jos oikealle pupulle kävisi jotain. Ja nyt sitten kävi, nimittäin pissivahinko. Aaronilta tuli pissi komeassa kaaressa potan reunan yli suoraan pupun päälle. Ja minä sitten päätin, että pupu lähtee pesukoneeseen. Olihan se jo muutenkin nuhruinen, ja väri oli ajan kuluessa muuttunut pari astetta tummemaksi, korvanpäiden ja kuonon ollessa hyvinkin värikkäät...
Kun sitten heitin pupun koneeseen, niin parkuha siitä tuli. Pieni huutaa flunssaisena ääni särkyen, että "pupuuuu". Minä sitten kaivamaan kaapista varapupua, ihan pakasta vedettyä, ja ajattelin, että se ei varmasti kelpaa, kun ei siinä ole tuttuja tuoksuja tai mitään, ja vielä laputkin kiinni. Mutta mitä vielä, hyvin kelpasi. Uusi pupu rutistettiin kainaloon, tutkittiin kyllä kovin tarkkaan, pyöriteltiin ympäri, mutta kelpasi. Ja kelpasi unikaveriksikin. Nyt oikea pupu on kuivumassa, ja "ara, pupu" on sohvalla vieressä.
Juu, Aaron heräsi äsken päikkäreiltä kahden tunnin unien jälkeen, mutta nukahti nyt vielä istualteen tähän sohvalle. Päiväunien aikana yski aika paljon :/ Lämpö on ollut perjantaista lähtien siellä 37-37,6 välissä. Ei mitään pahaa kuumetta, mutta normaalista koholla kuitenkin. Nenä vuotaa ihan jatkuvasti, ja enää huomenna saadaan antaa Nasolinia. Pihalle tekisi sekä pojan että äidin mieli, mutta ei voi mennä.
Kauankohan tämä kestää? :(
Kun sitten heitin pupun koneeseen, niin parkuha siitä tuli. Pieni huutaa flunssaisena ääni särkyen, että "pupuuuu". Minä sitten kaivamaan kaapista varapupua, ihan pakasta vedettyä, ja ajattelin, että se ei varmasti kelpaa, kun ei siinä ole tuttuja tuoksuja tai mitään, ja vielä laputkin kiinni. Mutta mitä vielä, hyvin kelpasi. Uusi pupu rutistettiin kainaloon, tutkittiin kyllä kovin tarkkaan, pyöriteltiin ympäri, mutta kelpasi. Ja kelpasi unikaveriksikin. Nyt oikea pupu on kuivumassa, ja "ara, pupu" on sohvalla vieressä.
Juu, Aaron heräsi äsken päikkäreiltä kahden tunnin unien jälkeen, mutta nukahti nyt vielä istualteen tähän sohvalle. Päiväunien aikana yski aika paljon :/ Lämpö on ollut perjantaista lähtien siellä 37-37,6 välissä. Ei mitään pahaa kuumetta, mutta normaalista koholla kuitenkin. Nenä vuotaa ihan jatkuvasti, ja enää huomenna saadaan antaa Nasolinia. Pihalle tekisi sekä pojan että äidin mieli, mutta ei voi mennä.
Kauankohan tämä kestää? :(
lauantai 13. maaliskuuta 2010
nuhanenänuuskulainen
Eilen Aaronilla oli luksuspäivä, kun sai kahden ihmisen jakamattoman huomion koko ajan. Mumuska ja vaari olivat siis vahtimassa pikkuherraa, kun minä olin koulussa ja Tuukka töissä. Valitettavasti eilen alkoi pienellä myös pieni flunssanpoikanen vaivata. Nyt on ääni ihan käheä, ja Aaron köhii ja niistää. Lämpöäkin on vähän, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi.
Outoa on ollut nyt se, että pissivahinkoja on sattunut sairastelun aikana jo kolme kertaa. Tämä on hyvin harvinaista, kun tähän mennessä Aaronille on sattunut vuoden alusta alkaen vain kaksi vahinkoa. Siis että tulisi pissit lattialle eikä pottaan. Voisikohan se olla niin, että kipeänä ei joko tunne sitä hätää niin nopeasti, tai sitten ei pysty pidättelemään? Ollaan sitten laitettu vaippa nyt nopeammin päälle.
Mutta eipä pieni flunssa tunnu tuon tättähäärän vauhtia erityisesti hidastavan :D Tahtoa riittää vaikka muille jakaa, ja koko ajan pitäisi touhuta. Valitettavasti yöt ovat kuitenkin rikkonaisempia, kun Aaron heräilee yskimiseen ja epämukavaan oloon. Toivottavasti menee nopeasti ohi.
Outoa on ollut nyt se, että pissivahinkoja on sattunut sairastelun aikana jo kolme kertaa. Tämä on hyvin harvinaista, kun tähän mennessä Aaronille on sattunut vuoden alusta alkaen vain kaksi vahinkoa. Siis että tulisi pissit lattialle eikä pottaan. Voisikohan se olla niin, että kipeänä ei joko tunne sitä hätää niin nopeasti, tai sitten ei pysty pidättelemään? Ollaan sitten laitettu vaippa nyt nopeammin päälle.
Mutta eipä pieni flunssa tunnu tuon tättähäärän vauhtia erityisesti hidastavan :D Tahtoa riittää vaikka muille jakaa, ja koko ajan pitäisi touhuta. Valitettavasti yöt ovat kuitenkin rikkonaisempia, kun Aaron heräilee yskimiseen ja epämukavaan oloon. Toivottavasti menee nopeasti ohi.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Isin kanssa Urheilutalolla peuhupäivässä
Aaron pelaa omalla mailalla. Ja MAAALIIII!
Aaron rakastaa hyppimistä :) Mistä ihmeestä tuo kenguru saa energiansa?
maanantai 1. maaliskuuta 2010
että ehdinkin sanoa...
... että se nukkuminen sujuu hyvin. Juu ei. Nyt on sitten heräilty parin-kolmen tunnin kuluttua nukahtamisesta oikein isosti. Itkuparkuhuuto päällä, ja syliin pitää päästä. Ja sylissä pitäisi saada olla kauan. Pieni tarraa kaulaan kuin apinanpoikanen, eikä välttämättä rauhoitu heti edes siinä. Uudelleen nukahtamisessa saattaa vierähtää tuntikin. Toissayönä herättiin uudestaan samalla ruljanssilla vielä aamuneljältä, viime yönä onneksi ei.
Kun vaan tietäisi, mitä silloin kannattaa tehdä, kun Aaron alkaa itkeä tuolla huoneessaan. Tähän mennessä ollaan aina menty sinne, ja ensin yritetty sanallisesti lohduttaa, sitten silittämällä, sitten ottamalla syliin. Syliin Aaron myös yleensä pyytää hyvin selkeästi. Toissailtana lopulta jätin pikkuherran sinne huutamaan hetkeksi (kolmen vartin yrittämisen jälkeen), huutelin vain olohuoneesta, että "Äiti on täällä, käy nukkumaan", ja Aaron kyllä rauhoittui minuutissa. Mutta tuona yönä sitten heräsi toistamiseenkin. Jotenkin tuntuu, että ottaa hirveästi takapakkia, jos nyt alkaa nukuttaa pientä sylissä (plus että tällä mahalla se on jo todella raskasta), ja sitten pelkää seuraavaa herätystä. Sama koskee oikeastaan myös sitä sängyn vieressä istumista. Eikö Aaron silloin nukahda siinä luulossa, että äiti/isi on vieressä, ja mahdollisesti seuraavan kerran herätessään siinä tuolissa pitäisi myös olla jompikumpi vanhemmista? Eilisiltana minulla oli tunne, että minun näkeminen sai pikkuherran vain itkemään entistä enemmän ja pyytämään syliin. Äh, miksi tämä on niin vaikeaa? Tuntuu niin pahalta, jos lapsi huutaa yksin ikäväänsä, mutta en kyllä jaksaisi olla unilelunakaan.
Tänään Aaronilla oli isi-päivä, kun minä lähdin käymään Lahdessa koululla. Olivat rakentaneet isin kanssa lumilinnaa :) Ja ottivat oikein superpäikkärit. Aaron oli unilla vielä, kun minä tulin kotiin. Nukkui yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Miksei niin käy ikinä minun kanssani? Nyt onkin sitten mielenkiintoinen ilta, kun päiväunien ja iltaunien väliin jäi suhteellisen vähän valveillaolotunteja.
Minä nautin tänään täysin siemauksin lounaasta koulun ruokalassa. Ensinnäkin se, että ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, plus bonuksena se, että minun ei tarvinnut laulaa yhtään lastenlaulua ruokailun aikana :D (Se olisikin yllättänyt muut lounastajat...) Aaron vaatii yleensä useamman laulun ruoan aikana. Usein aloitetaan "ihahaa-ihahaalla", josta siirrytään piippolan vaariin (useampi säkeistö, Aaron kertoo eläimet), hämähämähäkkiin ja mörköpiiriin. Toisinaan mukana on myös muumi-laulut, pingun tunnari ja muita. Ja näitä toistetaan ja toistetaan. Oikein kunnon äiti-jukeboksi.
Kun vaan tietäisi, mitä silloin kannattaa tehdä, kun Aaron alkaa itkeä tuolla huoneessaan. Tähän mennessä ollaan aina menty sinne, ja ensin yritetty sanallisesti lohduttaa, sitten silittämällä, sitten ottamalla syliin. Syliin Aaron myös yleensä pyytää hyvin selkeästi. Toissailtana lopulta jätin pikkuherran sinne huutamaan hetkeksi (kolmen vartin yrittämisen jälkeen), huutelin vain olohuoneesta, että "Äiti on täällä, käy nukkumaan", ja Aaron kyllä rauhoittui minuutissa. Mutta tuona yönä sitten heräsi toistamiseenkin. Jotenkin tuntuu, että ottaa hirveästi takapakkia, jos nyt alkaa nukuttaa pientä sylissä (plus että tällä mahalla se on jo todella raskasta), ja sitten pelkää seuraavaa herätystä. Sama koskee oikeastaan myös sitä sängyn vieressä istumista. Eikö Aaron silloin nukahda siinä luulossa, että äiti/isi on vieressä, ja mahdollisesti seuraavan kerran herätessään siinä tuolissa pitäisi myös olla jompikumpi vanhemmista? Eilisiltana minulla oli tunne, että minun näkeminen sai pikkuherran vain itkemään entistä enemmän ja pyytämään syliin. Äh, miksi tämä on niin vaikeaa? Tuntuu niin pahalta, jos lapsi huutaa yksin ikäväänsä, mutta en kyllä jaksaisi olla unilelunakaan.
Tänään Aaronilla oli isi-päivä, kun minä lähdin käymään Lahdessa koululla. Olivat rakentaneet isin kanssa lumilinnaa :) Ja ottivat oikein superpäikkärit. Aaron oli unilla vielä, kun minä tulin kotiin. Nukkui yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Miksei niin käy ikinä minun kanssani? Nyt onkin sitten mielenkiintoinen ilta, kun päiväunien ja iltaunien väliin jäi suhteellisen vähän valveillaolotunteja.
Minä nautin tänään täysin siemauksin lounaasta koulun ruokalassa. Ensinnäkin se, että ei tarvinnut itse laittaa ruokaa, plus bonuksena se, että minun ei tarvinnut laulaa yhtään lastenlaulua ruokailun aikana :D (Se olisikin yllättänyt muut lounastajat...) Aaron vaatii yleensä useamman laulun ruoan aikana. Usein aloitetaan "ihahaa-ihahaalla", josta siirrytään piippolan vaariin (useampi säkeistö, Aaron kertoo eläimet), hämähämähäkkiin ja mörköpiiriin. Toisinaan mukana on myös muumi-laulut, pingun tunnari ja muita. Ja näitä toistetaan ja toistetaan. Oikein kunnon äiti-jukeboksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)