Eilen Aaron keksi, että jos porrasjakkaran siirtää lipaston luo, pääsee näppärästi käsiksi lipaston päällä oleviin tavaroihin. Niinpä meillä ei liene enää mikään paikka turvassa... Esimerkiksi korvakuumemittari katoaa lipaston päältä hyvin nopeasti, kun pikkuherran lempparia on mitata itseltään kuumetta. (Joo, mittari sanoo piip ja siihen syttyy valo). Onneksi hän ei ole vielä keksinyt siirtää jakkaraa tiskipöydän luo, kun sitten en tiedä, missä noita leipäveitsiä säilyttäisi. Tai voisihan sitä laittaa ne lapsilukot noihin laatikoihin...
Eilen pääsimme Aaronin kanssa pitkästä aikaa pihalle, kun ei ollut liian kova pakkanen, ja minä alan olla kutakuinkin toipunut flunssasta. Kävimme jopa pienellä pulkkalenkillä naapurikaduilla. Aaron istui pulkassa ilmeenkään värähtämättä, ja tuijotteli lähinnä maata. Tästä minä päättelin, että pieni ei tykkää pulkkailusta sitten yhtään, mutta kuinka väärässä olinkaan. Kotipihassa pääsi näet hirveä parku, kun nostin pikkuherran pois pulkasta. Ei auttanut kuin laittaa lapsi takaisin pulkkaan, ja tehdä uusi pieni lenkki :D Sekin meni samalla tavalla, hyvin keskittyneessä tunnelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti