Äidin pikku apulainen

Aaronilla on nyt kova halu olla avuksi, mutta valitettavan usein avusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi tiskikonetta tyhjentäessä Aaron yritti laittaa kattiloita aterin-laatikkoon. Samoin, kun yritin laittaa vaatteita kaappiin, niin Aaron auttoi vetämällä hyllyjä tyhjäksi. Tahtoa on siis vielä enemmän kuin taitoa. Mutta voi sitä onnistumisen riemua, kun joku asia menee oikein! :) Tänään olin ottanut roskikset valmiiksi keittiön lattialle, että viedään ne samalla, kun mennään ulos. Oltiin sitten eteisessä pukemassa, kun juttelin Aaronille, että mennään pihalle, viedään roskikset ja haetaan posti. Ja johan syttyi lamppu pikkuherran päässä! Jätkä kipitti keittiöön minkä jaloistaan pääsi, nappasi roskapussin molempaan käteen ja lähti hyvin polleana raahaamaan niitä kohti eteistä, leveä hymy naamalla. Ja tottakai äiti kovasti kiitteli :) Aaron tykkää myös laittaa pyykkiä koneeseen, ja toisinaan ojentelee minulle märkiä pyykkejä koneesta. Rätillä pyyhitään pölyjä, ja imurihan meillä pitää olla aina esillä.

Aaronin lempilauluja tällä hetkellä on "ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa" (mikä lie laulun nimi?) ja Piippolan vaarilla oli talo. Aaron kovasti laulaa mukana "hiia hiia". Ja pieni myös herttaisesti sanoo "huppista", jos vaikkapa pyllähtää nurin tai jokin tavara putoaa.

Aaron on myös meidän muurahais-vahti. Täällä uudessa kodissa on jonkin verran sokerimuurahaisia, lähinnä kylpyhuoneessa, ja niitä Aaron bongailee. Huutaa sitten kykppäristä "muu, muu", kunnes menen katsomaan ja listimään kyseisen pedon. Jos en mene kylppäriin, niin pikkuherra tulee hakemaan minut sormesta vetäen paikalle. Saas nähdä miten käy, kun muurahaisia luultavasti tulee enemmän kesäaikaan :D

Aaronin sanoja

Ajattelin, että pitäisi jotenkin koota kaikkia niitä sanoja, mitä tuo pikkuherra nyt sanoo. Tai sanantapaisia, joiden merkityksen äiti tai isi ymmärtävät. Näinköhän muistan kaiken?

Nämä tulevat selkeimmin:
äiti, isi, hattu, nenä, kakku, kukka/kukkia, pupu, ei, puu, kuu, tyttö, suu

sitten sanotaan myös ainakin seuraavat:
uusto (juusto), kukku (kurkku), pipa (pipari), imu/imu'i (imuri), ohto (johto), ahka/ahrka (rahka; ärrä kurkkuärränä), pu-pu (musiikkia pitäis saada), pi pi (pingu), papi (paperi), kui (kuivataan, esim. vesi pöydältä tai peppu pesun jälkeen), tettä (vettä), ma ma (maitoa), kakka (tarkoittaa myös pissiä), umpu/pumpum (rumpu), kaahu/karhu (kurkkuärrällä), po (potta), kiija (kirja), hiijaa (hiljaa - yhdessä laulussa), kakki (kaksi), neejä (neljä), na/naaje (nalle), pa (pallo), pappu (asiayhteydestä riippuen joko lamppu tai ruokalappu), tu'i (tuoli), pu'e (puhelin), titta/kitta (kitara), tie (tietokone), papio (lapio), tittak/tikkak (kello), mama (banaani), pern/pehn (perhonen), api (apina), tuut-tuut (juna), ko (korva), si/siijä (silmä), tekka (telkkari), sui (suihku)

ja verbejäkin on käytössä muutama:
istu/istuu, eittä (heittää), nennää (mennään), no (nouse), yppää (hyppää)

Eläimet tulevat yleensä siten, miten eläimet sanovat. Muu, vuhvuh, mii jne. Paitsi se karhu. Pääosin puhe on kuitenkin vielä käsittämätöntä mokellusta, "takatakatakataka" tulee aika usein. Tänään kuitenkin selvitti hyvin äidille, että oli tullut pissi lattialle: Tuli nykimään minua lahkeesta vessassa, sanoi hätääntyneenä "että, että, kui kui", eli vettä, vettä, kuivataan kuivataan. Ja vei minut sitten vahinkopaikalle. Hienosti toimittu :)

ovela pikkuherra

Eilen Aaron keksi, että jos porrasjakkaran siirtää lipaston luo, pääsee näppärästi käsiksi lipaston päällä oleviin tavaroihin. Niinpä meillä ei liene enää mikään paikka turvassa... Esimerkiksi korvakuumemittari katoaa lipaston päältä hyvin nopeasti, kun pikkuherran lempparia on mitata itseltään kuumetta. (Joo, mittari sanoo piip ja siihen syttyy valo). Onneksi hän ei ole vielä keksinyt siirtää jakkaraa tiskipöydän luo, kun sitten en tiedä, missä noita leipäveitsiä säilyttäisi. Tai voisihan sitä laittaa ne lapsilukot noihin laatikoihin...

Eilen pääsimme Aaronin kanssa pitkästä aikaa pihalle, kun ei ollut liian kova pakkanen, ja minä alan olla kutakuinkin toipunut flunssasta. Kävimme jopa pienellä pulkkalenkillä naapurikaduilla. Aaron istui pulkassa ilmeenkään värähtämättä, ja tuijotteli lähinnä maata. Tästä minä päättelin, että pieni ei tykkää pulkkailusta sitten yhtään, mutta kuinka väärässä olinkaan. Kotipihassa pääsi näet hirveä parku, kun nostin pikkuherran pois pulkasta. Ei auttanut kuin laittaa lapsi takaisin pulkkaan, ja tehdä uusi pieni lenkki :D Sekin meni samalla tavalla, hyvin keskittyneessä tunnelmassa.

piilosilla uudessa kodissa

Välipäivinä se sitten tapahtui. Kauan odotettu muutto uuteen kotiin :) Aaron on sopeutunut todella hyvin, eikä näyttänyt olevan moksiskaan ympäristön vaihdoksesta. Vielä pitäisi hankkia lisää kalusteita lastenhuoneeseen, mutta kyllä siellä jo leikkiä voi. Aaronin mielestä on tosi jees, kun nyt on riittävästi tilaa mennä potkuautolla, ja eteisen peilikaappiin voi mennä piiloon.

Piilo-leikki on nyt tullut parin päivän aikana mukaan kuvioihin. Eräänä iltana Aaron piiloutui sohvalla tyynyjen taakse, ja huhuili sieltä kukkuuta. Eilen pieni sitten keksi kiivetä peilikaappiin, ja veti liukuoven kiinni. Ja on aivan mahdottoman hauskaa, kun äiti tai isi tulee etsimään :)

Viikonloppuna Aaron ehti jo sairastaakin. Kuume nousi perjantai-iltana, ja lauantaiaamuna oli jo 39,5 astetta. Sunnuntaina lämpö lähti jo onneksi laskuun, ja maanantaina iltiin normaaleissa lukemissa. Tänään on Pikkuherra alkanut kuitenkin yskiä, ja nenäkin hieman valuttaa, joten ihan pelkällä kuumella ei kai tätä flunssaa selätetty. Ja toki tauti on iskenyt myös äitiin ja isiin, toistaiseksi ilman kuumetta.

Tänään Aaron pääsi ihmettelemään pikkusiskoa äidin mahan sisällä, kun oli mukana rakenneultrassa Hämeenlinnassa. Aaron ei tosin paljoa perustanut rakeisesta mustavalkokuvasta, ja tuskinpa tuo vielä ymmärtää, vaikka kuinka kerromme, että sisko on tulossa. Eiköhän asia valkene viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin.