Joulu 2009

Kuvassa luultavasti sanotaan "pippap" ja toivotaan, että kuvan ottaja laulaisia tiptappia (= tonttujen jouluyö)...

Voiskohan käsi venyä yhtään enempää, ettei tarvitsisi mennä enää lähemmäs pukkia?

"VAU!" Jostain syystä paketit otettiin vastaan suu auki..

Isi antaa kyytiä

"ja sitten tuonnepäin"

Aatonaattona lähdimme Aaronin yöunia vasten ajamaan kohti Inkeroisia. Ajatuksena oli, että Pikkuherra siirrettäisiin sitten näppärästi parin tunnin automatkaunien jälkeen suoraan sänkyyn nukkumaan, koska niinhän lapset toimivat, eikö? No ei. Aaron nukahti vasta puolessa välissä matkaa, vaikka uniaika oli jo lähdön maissa. Ja tietysti pieni sitten heräsi perillä heti, kun auto pysähtyi, eikä puhettakaan, että oltaisi menty heti uudestaan unille. Yritystä kyllä oli, mutta kaksi tuntia siinä meni. Ja puolilta öin oli sitten myös eräs äiti valmis unten maille... Ja seuraavana aamuna toki ylös ennen kahdeksaa.

Aattoaamuna mumuska keitti meille riisipuuroa. Aaronkin sanoi "mammam", (eli namnam). Aamupuuron jälkeen olikin hetki aikaa touhuta ennen joulusaunaan lähtöä. Sauna oli Aaronin mielestä pelottava paikka, ja sitä hieman itkettiin. Tosin pikkuherraa itketti sitten myös poislähtö, kun oli juuri päässyt vesiletkulla leikkimisen makuun.

Päiväunien jälkeen Aaron jäi isin ja mumuskan kanssa laittamaan jouluruokia pöytiin, kun äiti ja vaari lähtivät käymään hautuumaalla. Ja sitten olikin jo ruoka-aika. Aaronin lempparia taisi olla karjalanpaisti ja kinkku, mutta myös mumuskan uunituutinki teki kauppansa. Tai oikeastaan Aaron ei kyllä irvistänyt millekään ruoalle, vaan kaikki näytti kelpaavaan.

Ja sitten oli se illan kohokohta, the Joulupukki! Aaron säikähti pukkia niin, että edes isin syli ei riittänyt, vaan piti päästä äidin syliin turvaan. Kuitenkin, kun pukki alkoi antaa lahjojansa, niin pikkuherra uskalsi käydä niitä hakemassa. Aaron ojensi kätensä niin pitkälle kuin suinkin yletti, katsoi alta kulmien ja suu auki nouti paketteja. Pukkikin joutui ojentamaan niitä aika pitkälle... Pukin sylissäkin pieni kävi istumassa, mutta parkuhan siitä tuli. Ja voi sitä hulinaa ja ihmetystä, kun sitten lopulta päästiin avaamaan lahjoja! Aaron ei loppuiltana tiennyt, miten päin olisi ollut ja millä leluilla leikkinyt, kun oli paljon kaikkea uutta ja kivaa.

Joulupäivänä ajoimme Kuusaalle tervehtimään Tuukan perhettä. Aaron nukkui siellä hyvät päikkärit. Herättyään ja syötyään pikkuinen sai lisää lahjoja, ja taas oli ihmeellistä. Kuusaalta ajoimme vielä minun tädilleni Anjalaan, jossa Aaron oli jotenkin erityisen villillä päällä. Juoksi ympäri taloa, tutki joka paikan ja kolon, yritti avata kaikki keittiön laatikot... Harvoin tuo hassulainen on uudessa paikassa niin rohkea. Ja sitten takaisin mumuskan luo syömään ja leikkimään.

Tapaninpäivän aamuna kävimme koeajamassa joululahjaksi saadun pulkan. Aaron nautti vauhdista, kunhan se oli isi, joka pulkkaa veti. Heti, kun äiti tarttui pulkan narusta kiinni, alkoi kauhea parku ja itku ja huuto ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Ja kas, isi kun tarttui uudestaan narusta, maailma hymyili taas. Aaron on nyt niin isin poikaa että... Isin pitää syöttää, pukea, tanssia, ja ilmeisesti vetää pulkkaa. No, onneksi äitikin kelpaa, jos parempaa (isi) ei ole paikalla. Tapaninpäivän illaksi ajettiin jo kotiin, kun täällä riittää vielä pakkaamista pariksi päiväksi...

Uusi sana, jota meillä hoetaan on "nennää", eli "mennään". Aaron tarraa sormesta kiinni ja vetää aikuisen perässään, ja sanoo tiukasti "nennää". Sitten pitää mennä milloin minnekin. Toisinaan se on ovipuhelin, toisinaan tietokone.

Nyt on meilläkin imetys loppu. Aaron vieroitti ihan itse itsensä. Aatonaattona imi vielä pitkään ja hartaasti tissiä lohduksi illalla, kun heräsi kesken unien automatkan jälkeen, mutta sen jälkeen ei ole ottanut. Jo jonkin aikaa olen antanut tissiä vain iltaisin, ja sitä ennen oli kauan vain kaksi kertaa päivässä, mutta nyt se taisi sitten loppua kokonaan. Eikä Aaron ole viime aikoina enää kunnolla sitä syönyt muutenkaan, vaan imaissut vain pari kertaa nopeasti. Onneksi loppui näin harmittomasti ja kivuttomasti, itsestään. Vaikka kyllä äidillä on hieman haikea olo, kun oma vauva on taas askelta isompi poika...

Rauhallista Joulua

Pikkuherra toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa. Syökää hyvin ja paljon, ja ajelkaa turvallisesti, mikäli jonnekin matkaatte!

nuhasta toipumaan päin

Kävimme silti Aaronin kanssa tänään lääkärissä tarkistuttamassa korvat, kun herra on parina yönä heräillyt aika tiheään tahtiin. Onneksi korvat kuitenkin olivat ok, eli kyse lienee sitten taas niistä hampaista... Lääkäri oli tällä kertaa Aaronin mielestä aivan kamala paikka, ja sitä piti itkeä vaikka kuinka paljon. Ei melkein edes auttanut se, että kiva setä antoi leikkiä iPhonellaan, ja yritti lepytellä vaikka kuinka ja paljon. On pienelle tainnut tulla terveydenhuoltoviranomaiskammo noista rokotuskerroista. Nuhaöihin on ihmeen hyvin auttanut sipuli :) Ollaan siis laitettu Aaronin sängyn viereen raakaa sipulia pilkottuna. Meillä se roikkuu vanhasta polvisukasta – oikea kunnon pirkkaniksi. (Sipulivinkistä kiitos Sallalle ja Tainalle).

Aaron on nyt nauttinut, kun on päässyt lumihankeen telmimään. Viime talvena tuo pieni ei oikein vielä hangesta ymmärtänyt, kun ei osannut kävelläkään, mutta nyt lunta on kiva heitellä ja tutkia. Odotellaan, josko se pukki toisi pulkan, niin pääsisi vielä mäkeenkin ;)

Ensi viikolla on tällä perheellä sitten edessä muutto uuteen kotiin. Aika jännää! :)

rokotusta taas

Kävimme tänään ottamassa Aaronille tehostepiikin siihen tavalliseen influenssaan. Aaronilla oli ilmeisesti liian tuoreessa muistissa edellinen kerta, kun pienen alahuuli alkoi väpättää jo neuvolan tädin ottaessa piikkiä esiin. Ja mikä huuto ja rimpuilu siitä tulikaan. Eikä se itku meinannut loppua sitten millään.

Aaron on viime aikoina alkanut hupsutella. Tänäänkin päiväunille mentäessä hän laittoi pupun peiton alle (minulla oli silmät kiinni), ja hyvin surkealla äänellä kuului "pupu, pupu". Avasin silmät, ja katsoin että mikä häntä, niin pieni sieltä sängystänsä katseli minua huolestuneen näköisenä. Nostin hieman Aaronin peittoa, ja kas, siinähän pupu oli herran vatsan päällä käsissä. Ja kunnon naurunremakka päälle :D

isin poika

Aaronista on tullut isin poika. Kun isi on kotona, niin isin pitää syöttää, laittaa Aaronin vaipat, leikkiä ja lohduttaa. Sekä tietysti tanssia! Kun minä yritin tanssia Aaronin kanssa, niin pikkuherra pyrki vain isin syliin. Ja jos menin siinä vaiheessa liian lähelle, niin pieni käsi työnsi minut määrätietoisesti pois. Onneksi minäkin saan vielä osani hellyydestä: tänäkin aamuna tuli monta suukkoa halien kera :)

Tänään kävimme koko perheen voimin katsomassa itsenäisyyspäivän paraatia. Aaronin paraatikestävyys ei tällä kertaa ollut kovin hyvä, mutta ajankohta osui juuri ikävästi lähelle ruoka- ja päiväuniaikaa. Eikä tuota pientä vielä kovin paljon ne panssarivaunut ja muut kiinnostaneet. Yleisössä olleet koirat kiehtoivat paljon enemmän.

Joulun jälkeen on pikkuherran (ja koko perheen) elämään tulossa suuri muutos, kun muutamme isompaan asuntoon. Viime viikolla teimme kaupat paritalon puolikkaasta, ja tilaa on ruhtinaalliset 4 huonetta ja keittiö. Aaronkin saa siis oman huoneen, vaikka alussa herra nukkunee vielä meidän kanssa samassa makuuhuoneessa. Sitten, kun pieni pikkuhiljaa tottuu uuteen paikkaan, niin voi alkaa yrittää omaan huoneeseen siirtymistä. Ensin luultavasti päiväunien ajaksi, ja sitten joskus jopa yöksi.

Muuten meidän arki on hyvin rauhaisaa. Harrastuksista viimeinenkin loppuu ensi viikolla, ja sitten pitää keksiä jotakin muuta aktiviteettia päiviksi. Aaron tapailee koko ajan yhä enemmän sanoja, päiväunille mennessä oppi juuri sanomaan "hiha". Pidemmät sanat menevät vielä pelkällä etutavulla: (joulu)kalenteri on "ka", ja piirtää on "pii". Istua on meillä yleensä "sittuu". Tänään pikkuherra yllätti meidät aamulla laulamalla "lalalala", vaikka l-kirjain ei vielä muuten ole ollut valikoimassa. Tällä hetkellä suosikkina ovat kuitenkin k-sanat: kakku, kakka, kukka ja kettu.

Eilen illalla isi sai todistaa Aaronin ja unipupun hellää hetkeä: Aaron oli ollut jo toista tuntia unten mailla, kun makuuhuoneesta kuului jokin pieni ääni. Tuukka meni tarkistamaan, että onko pojalla jokin hätä. Eikä mitä, siellä tämä pieni hassukka ihan unissaan antoi pusuja pupulle. Söpöä <3