hattu ja nenä

Aaron treenaa tällä hetkellä kaksitavuisia sanoja. Hattu ja nenä tulevat hyvinkin selkeästi, juusto lausutaan kuten voisi kuvitella amerikkalaisen sen lausuvan (zhyystö, tai jotakin sinne päin). Enimmäkseen puhe on kuitenkin vielä tö-tä-ti-tasolla. Paitsi sitten ne eläinten äänet, joita sanotaan paljon.

Yllätyksiä ja rosmoilua

Olemme viettäneet kuluvaa viikkoa mumuskan ja vaarin luona Inkeroisissa, ja Aaron on oppinut täällä ollessa uusia juttuja. Niistäminen on nyt tosi pop (joo, pientä nuhaa on), toisinaan Aaron turistaa paperiin, toisinaan ilman...

Tänään Aaron yllätti äidin oikein isosti, kun kesken iltapuuhien juoksi yhtäkkiä olohuoneesta vessaan, istui potalle ja teki sinne pissit! (Oli siis siinä vaiheessa nakuna). En olisi uskonut, että Pikkuherra vielä tunnistaa pissihädän, saati että olisi kyennyt pidättämään potalle asti. Kakkahädästä Aaron on kyllä ilmoittanut jo jonkin aikaa tulemalla luokse ja ähisemällä tietty ilme naamallaan. Useimmiten siinä vaiheessa vielä ehtii potalle, mikäli pitää kiirettä. Täällä Aaron on käynyt muutenkin paljon istuksimassa potalla, ihan vaatteet ja vaippa päälläkin, mikäli minä en ole ollut lähistöllä, ja nyt sitten mietin, että yrittiköhän pieni silloinkin viestiä pissihädästä...

Lisäksi Aaronista on tullut pieni rosmo. Eilen hän kävi ryöstämässä minun lihamurekkeestani yli puolet. Tuli vain lautasen ääreen ja poimi sormineen murekkeen palasia.. Tänään lähti leipäkorista leipä, ja minun suustani meinasi lähteä suolatikku. Lisäksi mumuska yllätti Aaronin keittiössä, kun herra hamusi marmeladi-pussia, jolloin Aaron oli vain näyttänyt sormella "soosoo" ja pyöritellyt päätään. Onneksi ei ehtinyt saada niitä, kun meillä on ollut linjana, että ei vielä anneta karkkia. Sitä ehtii syödä sitten myöhemmin ihan riittämiin.

hampaita

Eilen illalla nukkumaanmeno taisi olla jotain ennen kokematonta. Aaron vain itki ja itki, ja äiti ja isi olivat aivan ihmeissään, että mistä nyt tuulee. Mietittiin, että johtuuko uudesta ympäristöstä, kun tuntui olevan ihan kauhuissaan (ollaan siis mumuskan ja vaarin luona). Lopulta sitten annettiin pronaxenia (kahden tunnin jälkeen), ja se tuntui tepsivän heti. Aaron nukahti viiden minuutin päästä. Tiedä sitten, että oliko se lääke, mikä auttoi, vai oliko raasu vain niin väsy. Yöllä kuitenkin heräsi uudestaan itkukohtaukseen, eikä sylissäkään tyyntynyt, niin annoimme vielä lisäksi panadolia. Aamulla sitten suuhun kurkistaessa selvisi luultavasti itkuisuuden syykin, kun poskihampaan kohdalla on valtava, musta patti. Eli hampaita tehdään. Muissakin kohti näkyy punoitusta ja kohoumaa, eli luvassa ei liene leppoisan rauhallisia yöunia?

Tänään pikkuherra nukahti ilman mitään lääkitystä, mutta heräsi jo puolen tunnin kuluttua itkien, ja minähän taas antamaan lääkettä. Toivottavasti ei nyt opi yhdistämään lääkettä ja nukkumista... Mutta minun mielestäni on parempi antaa helpotusta kipuun, kuin itkettää lasta.

Tällä hetkellä Aaron myös hereillä ollessaan hakee enemmän lohtua äidistä kuin aiemmin. Syliin pitää päästä usein, ja sylissä ollaan hämmästyttävän pitkiä aikoja välillä. Muuten pikkuherra on aivan entisellään. Touhottaa menemään, minkä pienistä jaloistaan ehtii. Aaron myös matkii kovasti eläimiä: kissa sanoo "mii", koira sanoo "hö hö" (vatsan pohjasta asti sanottuna), sikakin röhkii (sisäänpäin rohisuttaa), lehmää sanoo "apuu", lammas sanoo "bää" ja isommat linnut sanoo "kraa". Lisäksi on vielä erilaiset ärjyvät ja murisevat eläimet, kuten leijona ja karhu.

Unipupu

Unipupusta on tullut Aaronille aika tärkeä. Nukkumaan mennessä se useimmiten rutistetaan tiukasti kainaloon, ja sitä ennen unipupu on saattanut saada monta hyvänyönsuukkoa. Tänä aamuna pupun tärkeys tuli ilmi siinä, kun isi nosti Aaronin meidän väliimme. Pikkuherra jatkoi vain kitinää siinä meidän välissä, ja oli hirveä pyrkimys pois sängystä. Lopulta Aaron sai jalat lattialle, suuntasi heti oman sänkynsä suuntaan ja osoitti pupua. Eli pupu piti saada mukaan isin ja äidin väliin! Sitten pikkuherra olikin yhtä aurinkoa siinä välissä, kun hali pupua samalla <3