Eero

Huh. Kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Jospa nyt kuitenkin jatkaisin tauon jälkeen, jotta Eeronkin vauva-ajoista jäisi jotain muistiin.

Niin, Eero. Eero Alvar.

Pienin ilmoitti yllättäen tulostaan viime syksynä. Aaron ja Hilma jännittivät kovasti, että millainen paketti sieltä oikein putkahtaa.

Jäin töistä sairaslomalle supistelujen vuoksi kolmisen viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Pariin otteeseen ennen laskettua aikaa olin jo varma, että nyt hän on tuloillaan, ja viikolla 38 tein oikein kovasti jo töitä sen eteen, mutta ei auttanut ikkunanpesut tai mansikkapenkin kitkemiset, ei pitkät kävelylenkit tai sauna.

Torstaina 2.6.2016 klo 8.12 Eero vihdoin tuli maailmaan. 55 cm ja 5050 g täyttä rakkautta.

Synnytys meni lasketusta ajasta yli yhdeksällä päivällä. Olimme yliaikakontrollissa, kun vedet menivät ballonkia laitettaessa. Siitä jäin jo osastolle, ja tuskaisen yön jälkeen (jep, epiduraali on edelleen ystävä) oli nyytti maailmassa. Eerolla oli syntyessä napanuora tiukasti kaulan ympärillä, joten isi ei tällä kertaa saanut leikata napanuoraa, vaan kätilöt kiireesti nipsaisivat sen poikki. Eeroa pitikin hieman herätellä, ja oli tuskaisen pitkät minuutit (tai minuutti) ennen ensirääkäisyä.

Aaron ja Hilma tulivat jo ensimmäisenä päivänä katsomaan Eeroa isin, mumuskan ja vaarin kanssa. Minä toivoin, että olisin päässyt pian kotiin, mutta koska synnytys kesti liian kauan lapsiveden menosta, jouduimme olemaan vähintään lauantaihin asti. (Emme siis päässeet Aaronin kevätjuhlaan). Lauantaina lastenlääkäri kuuli sivuäänen Eeron sydämestä, ja jäimme vielä yhdeksi yöksi sairaalaan. Sunnuntaina kokeneempi lääkäri vihjaisi, että tuskin sieltä mitään sivuääntä on kuulunut, eikä ainakaan sunnuntaina kuulunut, ja pääsimme vihdoin kotiin.

Mitä neljässä kuukaudessa on tapahtunut?

Kesä oli ja meni. Aaron ja Hilma kävivät uimakoulussa. Vierailivat mumuskalla. Ehdimme käydä Korkeasaaressa Katrin ja Vilman kanssa sekä Puuhamaassa. Touhutalollekin poikettiin. Elokuussa alkoi arki. Aaron aloitti toisen luokan, ja Hilma meni eskariin. Aaron jatkaa toista vuotta kitaratunneilla ja Hilma aloitti pianotunnit. Jalkapalloa ja tanssia. Eerolla alkoi vauvamuskari.

Nimiäisiä vietimme Aaronin 8-vuotissynttäreiden kanssa samaan aikaan, 20.8. Eeron kummeiksi lupautuivat Salla ja Tero sekä Hannu ja Johanna.

Täysimetyksellä mennään edelleen, pienimmän vatsa välillä vaivaa, ja perhepedissä nukutaan.

Eero on kasvanut hyvin. Sairaalasta lähtiessä paino oli 4700 g, kolmen päivän päästä jo 4830 g.
Strategiset mitat:

• 22.6.2016: 5445 g / 56,5 cm
• 15.7.2016: 6175 g / 58,5 cm
• 2.8.2016: 6655 g / 60,5 cm
• 1.9.2016: 7165 g / 63 cm

Neuvolassa on kovasti kehuttu vuorovaikutustaidoista ja jäntevyydestä. Kääntymään Eero oppi muutaman päivän päälle kolmen kuukauden iässä, ja nyt treenataan kovasti mittarimatoa. Lempileluja ovat olleet leikkimaton helisevä leijona ja liberolta tullut kukkanen. Musiikki kiinnostaa Eeroa kovasti, etenkin jos joku soittaa tai laulaa.


Hilma
Neidin kanssa meillä on ollut tänä syksynä haasteita, ja olemme nyt jonossa sekä perheneuvolaan että toimintaterapeutille. Hilmalla on aistiyliherkkyysoireita, ja ongelmia on lähinnä pukemisessa. Kaikki pikkarit, sukat ja housut tuntuvat tyhmälle, ja niistä saadaan ihan kunnon raivareita. Ja kun on aikataulu, niin on pakko komentaa, ja sitten Hilma saattaa raivota koko matkan eskarille asti. Onneksi eskarin opet ja ja hoitajat ovat olleet kovin ymmärtäväisiä. Pukemishaasteet alkoivat noin vuosi sitten, ja jo viime vuonna oli kunnon raivareita, kun joku vaate tuntui tyhmältä. Valitettavasti tähän ei tunnu olevan mitään patenttiratkaisua, vaan vaate, joka edellisellä viikolla kelpasi, saattaa seuraavalla olla ihan kamala.

Myös syöminen on toisinaan haastavaa, kun Hilma ei halua maistaa mitään uutta. Mitkään jogurtit, rahkat, viilit tai risifrutit eivät kelpaa, ei maito murojen seassa, ei leipä. Nyt ei meinaa kelvata enää karjalanpiirakatkaan, ja hapankorputkin olivat yksi ilta ihan kamalia. Puurosta puhumattakaan! Eli ideat aamu-, väli- ja iltapalojen kanssa ovat aika lopussa.

Toivotaan, että pian pääsisi johonkin, josta saisi neuvoja.

Valtaosan ajasta Hilma on kuitenkin ihana, oma itsensä, mutta nämä arkiaamut verottavat kyllä voimia hieman liikaa.

Loppuun kuvia.