Tänään oli Aaronin viimeinen neuvola. Pikkujätkä oli venähtänyt 120,5 cm pituiseksi, ja painoakin oli liki 19 kg. Rokotuksen Aaron otti todella reippaasti, vaikka vähän parkaisikin. Tehtävistä suoriutui hienosti, ja neuvolakorttiin kirjattiin:
Taitava, hyvin keskittyvä poika. Tehtävät onnistuivat hyvin, tekee mielellään. Hyvät lukemisen ja laskemisen valmiudet. Kasvaa hyvin.
Aaronin synttäreitä juhlittiin tänä vuonna kahteen otteeseen. Ensin vietettiin pienellä sukulais-ja ystäväporukalla kotona, ja lisäksi oli kaverisynttärit Hoplopissa. Kolmannen kerran synttäreitä vietettiin päiväkodilla elokuussa syntyneiden yhteissynttäreinä, jolloin ohjelmassa oli ollut musiikkia, kasvomaalausta, ilmapalloja ja herkkuja.
Jalkapallossa olemme jatkaneet, ja Aaron on kentällä ihan iloisesti mukana. Hän vain on kovin dramaattinen lähdöissään: "taasko mun pitää mennä fudistreeneihin?!" Kun kysyttiin Aaronilta, että haluaako hän jatkaa talvikaudella pelaamista, niin kuulemma haluaa (mitä on joskus vaikea uskoa noista kommenteista).
Muskari on jatkunut molemmilla, ja lapset ovatkin tänä vuonna samassa ryhmässä. Aaron aloitti nyt eskarin, ja vaikuttaa viihtyvän ihan hyvin, vaikka alussa jännittikin sitä valtavasti. Onneksi ne parhaat kaverit ovat samassa ryhmässä.
Hilma jatkaa yhä veijareissa, ja taitaa hieman ikävöidä veikkaa. Toivottavasti sieltä löytyy kuitenkin uutta leikkiseuraa päiviin. Hilma vaan ei ketä tahansa kelpuuta leikkeihinsä.
Tänä iltana neidillä oli aikamoinen känkkä päällä, ja kiukkuisena hän huusi: "te ette osaa kohdella pikkutyttöä oikein" ja "te ette tiedä, miten minua pitää kohdella!". Jepjep. Hänen olisi pitänyt siivota roskansa ja pukea yökkäri päälle. Sängyssä Hilma sai päähänsä, että minä olisin vaihtamassa häntä Kerttuun (päiväkotikaveri), ja sai Aaroninkin huolestumaan, kun hoki, että "minä en haluaisi mennä Kertun kotiin, mutta on pakko". Juuei. Olkoot vaikka kuinka känkkäränkkä ja kiukkupiukku, mutta en minä minun pikkulikkaistani mihinkään vaihtaisi.
