prinsessa

Hilma piirsi prinsessan ja palloja. Minä jäin tämän jälkeen ihmettelemään, miksei hän päiväkodissa piirrä näin, vaan kotiintulevat paperit ovat aika lailla sitä perussuttua. Ihana prinsessa!

Lentsikat

Lapsilla on syyslomaviikko, joten saavat viettää laatuaikaa kurkunpääntulehduksesta kärsivän (ja kähisevän) isin kanssa. Tänään yritin piristää tunnelmaa jotenkin, ja ehdotin, että josko mentäisiin katsomaan Lentsikat.

Likkanen oli ihan kybällä mukana, mutta jätkä. Niin. Sehän laittoi jarrut päälle. Kun pelotti. Mikä sitä pelotti? Ei voinut taas ymmärtää. Aaron on kuitenkin käynyt päiväkodin kanssa katsomassa Urpo & Turpo -leffanäytelmää, ja planetaariossakin ollaan käyty. Joku pientä miestä pelotti, niin kuin on pelottanut monesti aiemminkin uusien asioiden kanssa.

Päätin, että mennään silti. Juteltiin ja selitettiin, ja lopulta kannoin itkevän herran autoon. Autossa jo rauhoittui, ja leffateatterin edessä tuli ihan itse kiltisti ulos autosta. Isin kanssa käveli käsi kädessä teatteriin, ja lähti (hieman arasti) kurkkamaan saliin. Ja sinne jäätiin. Molemmilla lapsilla omat pienet popcornit sylissä. Kesken leffan Tuukka kysyi Aaronilta, että haluaako tämä lähteä pois, että pelottaako vielä, mutta taisi Aaron viihtyä sittenkin niin hyvin, että tahtoi jäädä.

Lapset tykkäsivät leffasta. Aika paljon siinä oli Autot-elokuvan elementtejä, eikä juonikaan ollut kaksinen. Mutta ihan ok leffa kuitenkin. Leffateatterissa oli sellaiset nousevat penkit, joihin onneksi oli saatavilla korokkeita. Hilmalla oli silti pieniä haasteita, kun ei neidin n. 14 kiloa meinannut riittää pitämään penkkiä alhaalla. Niinpä minä nojasin, ja pidin istuimen paikoillaan. Koko leffan.

Ja Hilma on Dusty.

ei tarvi nauraa

Hilma olisi mielestään valmis jo nousemaan päivällispöydästä, ja minä kysyn, että onko hän varmasti syönyt tarpeeksi. On on. 

- Kyllä me, äiti, syödään vielä iltapala. Älä huolehdi.

Tuukka tähän naurahtaa sohvalla itsekseen, johon Hilmalta tulee kommentti:

- Ei tarvitse nauraa!