aika rientää

Mitäköhän kaikkea onkaan tapahtunut viime viikkoina? Ainakin Teemu ja Maria kävivät meillä kylässä Leevin ja Eetun kanssa. Myös Taina ja Antti kävivät Lounan ja Selman kanssa. Lisäksi olemme käyneet sirkuksessa, ja lapset aloittivat jalkapallokoulussa/nappulafudiksessa. Niin, ja Lounan neljävuotissynttärit.

Sirkukseen mennessä Aaron laittoi jarrut päälle ovella, kun pikkuherraa alkoi jännittää hieman enemmän. Minä nappasin jätkän kainaloon, ja itkevän pienen kanssa marssin sisälle. Aaron rauhoittui heti, kun pääsimme omalle paikalle, ja katseli loppuajan hyvin kiinnostuneena niin ohjelmaa kuin oheisjuttuja. Oheisjututuilla tarkoitan mm. orkesteria ja valomiehiä, jotka ovat Aaronin mielestä vähintään yhtä kiinnostavia kuin akrobaatit ja klovnit. Hilmakin jaksoi todella hienosti sirkuksen, vaikka se loppui vasta lähempänä yhdeksää. Asiaa saattoi auttaa popcornit ja karkit, joita kävin ostamassa puoliajalalla.

Kevät on vihdoin tullut, ja myös pyörät on kaivettu naftaliinista. Aaronilta nappasimme apupyörät pois, mutta ihan vielä ei häneltä suju polkeminen. Tasapainonhan tuo pieni mies pitää hienosti potkupyörällä, mutta kun siihen pitäisi yhdistää se polkeminen, niin onkin jo astetta hankalampaa. Aaron haluaisi aina kurkata jalkoihin, kun laittaa jalan polkimelle, ja silloin unohtuu ohjaaminen. Eiköhän se sieltä tule vielä, kun tarpeeksi treenaa. Tällä hetkellä pihalla kuuluu hyvin usein "TYHMÄ PYÖRÄ!".

Nappulafudis alkoi lauantaina, ja tällä kertaa Hilmakin pääsi mukaan. Ja oli muuten likka tohkeissaan, kun pääsi mukaan ihan oikeasti. Aiemminhan hän on joutunut seuraamaan sivusta ja pallottelemaan vain äidin tai isin kanssa. Aaron tuttuun tapaan vastusteli sinne lähtöä, vaikka aiemmin kovasti toivoi pääsevänsä taas jalkapalloa pelaamaan, mutta paikan päällä onneksi reipastui.

Tähän loppuun voisi laittaa jonkin hyvän lohkaisun, joita muksut viljelevät tämän tästä, mutta niinhän se on, että jos ei niitä heti kirjaa ylös, niin eihän niitä muista. Paitsi tänään autossa, kun hain lapset hoidosta: Hilma kommentoi, että hänen pitää päästä kotiin "lemanssin" kyydissä. Minä ihmettelin hetken, että minkä lemanssin. Ja sitten sytytti, että limusiinihan se. Saanee likkanen nyt hetken tyytyä vielä meidän relluröttöseen, kun ei meillä sen kummempia lemansseja ole tarjolla.

 Neitineiti tykkää jäätelöveneistä.

Aaronilla menee tukka kiharaan kostuessa.

Voiko tätä ilmettä vastustaa?

Joskus harvoin käy näin, että lapset sammuvat ennen isiä.

Sirkukseen!

Tarkkaavainen katsoja

Väliaika! Popcornia ja karkkia.

se on PUPU!

Tänään leikimme illalla eläintenarvausleikkiä. Yksi kuvitteli mielessänsä eläimen, antoi siitä vihjeitä, ja muut sitten arvasivat. Lapset tykkäsivät todella paljon, ja olivat ihan intopiukeina. Kumpikin halusi vuorollansa olla myös arvuuttaja, ja antaa muille vihjeitä. Aaron arvuutteli hyvin, mitä nyt joskus tuli liian helppoja vihjeitä (ja sillä on kissamaiset silmät. Kissa?) Hilma kuvaili hyvin omaa eläintänsä eleiden kanssa: "sillä on pörröinen häntä ja piiiitkät korvat", mutta ei malttanut odottaa arvauksia, vaan hihkui heti perään tasajalkaa pomppien "ja SE ON PUPU".

Päiväkodissa lapsilla on ollut riemu ylimmillään, kun päiväkodin piha on täynnä kuralätäköitä ja paikoittain lumisohjoa. Siellä nuo ovat joka iltapäivä olleet lutraamassa, kun olen mennyt hakemaan. Aaron on kaivanut hiekkaan ojia, joita pitkin on johdettu vettä viemäriin. Hilmalla on usein ollut lumikakku työn alla, ellei sitten ole ollut vesilätäkössä hyppimässä. Ja kyllä, ovat olleet märkiä. Aaronilla on jotenkin mystisesti aina sisähousujen lahkeetkin märät, vaikka jäbällä on vedenkestävien housujen lisäksi kumpparit ja kurahousut, ja molempien lenksut paikoillaan. Mutta kivaa niillä on ollut siellä.

Viikonloppuna relataan hyvässä seurassa.