nii. joo. yök.

Hilma jatkoi oksentelua pitkin yötä. Otin pikkulikkasen viereeni nukkumaan, ja Tuukka häädettiin sohvalle. Ja alkoihan se oksentelu Aaronillakin yöllä. Siinä vaiheessa Tuukka siirtyi lastenhuoneen lattialle patjalle. Olipahan yö. Aamusta kumpikaan ei vielä/enää ole oksentanut, mutta ruoka ei ole maittanut pienille.

Tänään on pyykkipäivä. Ette ois varmaan arvanneet?

va-va-vatsatauti

Tänään tuli puhelu klo 15.19. Päiväkodista soitettiin, että Aaronilla on vatsa sekaisin, ja hän oli ollut itkuinen sitä ennen. Puolessa tunnissa ehdin päiväkodille, jossa pikkuherra piti istuntoa pöntöllä. Viidettä kertaa.

Kotona kuitenkin ruoka maittoi, ja vaikka Aaron pariin kertaan on käynytkin vessassa, on pieni mies suht hyväkuntoinen. Mutta likka sitten yllätti kuuden jälkeen täyslaidallisella yläkautta. Ilmankos hänelle ei ruoka kelvannut. Nyt on sohvan päälliset pesussa, vaatteet pesussa ja olkkarin mattokin pesua vailla. Toisella kerralla Hilma osasi jo hienosti suunnistaa vadille ja tähdätä sinne. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen yö. Huomisen autohuolto ja työt siirtyvät päivällä tai parilla.

"toi Hilma haisee ihan myrkylle", kommentoi Aaron juuri.

kotiviikonloppu

Hilma oli perjantaina siinä kunnossa, että hänet kehtasi viedä hoitoon. Päiväkodissa oli poikkeuksellisen rauhallista, kun oli hiihtolomaviikko. Hilman ryhmässä oli hassu tilanne, kun oli kolme hoitajaa kahta lasta varten. Eikä Aaroninkaan ryhmä mitenkään ylibuukatulta vaikuttanut.

Eilen lapset touhusivat isin kanssa pihalla, ja iltapäivällä oli kauppareissu. Tänäänkään suunnitelmissa ei ole mitään sen suurempaa. Kotipäivä. Parasta :)

niijoo. flunssa.

Hei, meillä sairastetaan taas. Hilma se flunssattaa. Sunnuntai – maanantai-välisenä yönä alkoi se tuttu laryngiittiyskä. Minä olin maanantain kotona, ja Tuukka eilisen ja tämän päivän. Aaron niiskutti koko viime viikon, mutta hänelle ei noussut lämpöä lainkaan. Ei Hilmallekaan mitenkään pahasti, mutta sen verran, ettei hoitoon voi viedä. Eli siellä ne juoksee peräkanaa, isompi edellä ja pienempi räkä poskella perässä.

Jotain kivaakin: sunnuntaina vietimme perinteisiä laskiaispullapippaloita, ja lapset olivat ihan onneissaan, kun tuli vieraita. Ja vieläpä, kun mukana oli yksi vieras, ketä emme olleet koskaan tavanneet. Aaron pohti kovasti etukäteen, että "pitääköhän se minusta? Nauraakohan se minun jutuilleni? Kutsuukohan se minut kylään?" Taisi hän pitää, kun kutsui kyläänkin.

johan vierähti

Arki on jotenkin onnistunut nielaisemaan minut, ja kaikennäköinen ekstratekeminen, kuten tämä blogi, on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Täällä me kuitenkin olemme. Sitten viime kuuleman olemme mm. vierailleet Inkeroisissa ja käyneet toistamiseen luistelemassa. Lisäksi viime viikonloppuna ahkeroimme lumihommissaTerveystilanne? Nojaa. Aaron vähän niiskuttaa, mutta muita oireita ei toistaiseksi ole.

Inkeroisissa tapasimme myös Hilman kummit, ja heidän aivan ihastuttavan Arvo-pojan. Aaron ja Hilma pitivät myös kovasti Arvosta, ja halusivat kovasti tehdä tuttavuutta vauvan kanssa. Nimi tosin vääntyi Hilman suussa muotoon Armo-vauva. Kotona kaikista pienin vauvanukke sai saman nimen, joten meillä on nyt kotona myös Armo-vauva.

Niin paljon on ollut taas mielessä, että olisi täällä kiva kertoa, mutta eihän ne juuri nyt mieleen tuli. Päräytetään siis kännykuvia loppuun, ajanjaksolta lokakuu–helmikuu.

Meillä on rakennettu avaruusalus. Aaron teippasi sen ympärille sellofaania (kunnes sekä sellofaani että teippi loppuivat). Päässä on huipputyylikäs avaruuskypärä.

Meillä on syöty "tohveeveneitä". Niitä on toivottu usein myös päivälliseksi, jos lapsilta on kysytty ruokatoiveita. (Ei, emme syö toffeeveneitä päivälliseksi.)

Meillä myös höpsöillään.

Avaruusalusta laajennettiin, ja se sai laskeutumissukkulan. (Meillä taitaa olla myös ilmastointiteippi nyt vähissä...)

Ketkäs ne siinä? No Plinsessa ja Supersankari!

Hilma toivoi kovasti omia luistimia, ja lopulta ostin ne hänellekin. Onhan luistimet jalassa paljon hauskempi istua pulkassa, kuin pelkillä kengillä. (Oikeasti Hilma taisi eniten vain pelätä sitä lumiauraa siellä jäällä).

Aaron on kehittynyt viime talvesta paljon.

"Äiti, minä en yletä kalkkeihin!" (Karkit ovat ylimmällä hyllyllä jemmassa.)

Viime viikonlopun showsta numero "pyörälaulurock". Stailaus by Hilma ja Aaron.

Kyllä neiti keinot keksii. Roskiksen päältä ylettää jo ihan hyvin pesemään itse kädet.