Kirkasta!

Aaronilla on joitakin hauskoja termejä tai sanontoja, jotka ovat vakiintuneet muutenkin meidän perheen käyttöön. Mm. nakkile (leikkele) on tällainen hauska. Toinen on "kirkasta". Jos jokin on Aaronin mielestä liian mausteista, suolasta tai kirpeää, on se silloin "kirkasta". Tänään pikkuherra sai maistaa ensimmäisen kerran vissyvettä, ja se oli - yllättäen - kirkasta. Jos Aaron ei pidä jostakin ruoasta, hän saattaa sanoa myös "tämä ei ole hyvää minulle".

Hilmakin tapailee kovasti sanoja. "haoo" sanotaan puhelimeen, "aao" on Aaron, "pyye" on pyyhe. Useimmiten kaikki on kuitenkin "tato" tai "tätä". Tänään neidille sattui kakkavahinko, ja minulla meni matto pesuun. Olin juuri vaihtamassa vaippaa ja pessyt Himpulaisen pepun. Laskin hänet hetkeksi lattialle, kun kävin hakemassa uuden vaipan, ja sillä aikaa neiti tekikin lisää kakkaa. Jo vain, olohuoneen matolle ja sohvatyynylle.

Imetyksestä sen verran, että imetän Hilmaa vielä kaksi kertaa päivässä, ennen unille menoa. Yöimetyksistä pääsin irti vasta äskettäin. Tutittomuutta harjoittelemme pikkuhiljaa, mutta olen vielä yöllä jossakin vaiheessa antanut Hilmalle tutin, jos ei muuten rauhoitu. Hilma kuitenkin nukahtaa ilman tuttia, ja päiväunilla sitä ei yleensä ole. Tuttia tuo pieni söisi kuitenkin vaikka kuinka paljon, ja käy nappaamassa puolustuskyvyttömillä vauvoiltakin heidän tuttinsa. Ja olipa kaivanut minun laukustanikin yhden tutin kauppareissulla. Aikamoinen taskuvaras.

Hilma kävelee

Tänään Hilma otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Kovin hataria ne vielä ovat, ja toisinaan siirsi vain toista jalkaansa, mutta otti hän ainakin neljä askelta tänään ihan itse. Iso neiti! Taapero kerrassaan. Ja Hilma oli niin riemuissaan omasta osaamisestaan, että kävely meinasi mennä aivan sambaksi, kun peppu vaan vatkasi. Ja lopussa Hilma aina kaatui äidin syliin nauraen.

Inksassa

Aaron nautti taas täysin rinnoin Inkeroisten reissusta. Oli päässyt uimaan ja Tykkimäelle. Ja vieläpä oikean lentokoneen sisälle istumaan Utin ABC:llä. Pikkuherra oli taas sitä mieltä, että ei lähde ollenkaan kotiin, kun Hilman kanssa häntä mentiin hakemaan. Ylläri tällä reissulla oli se, että Aaron oli mennyt kaiket päivät ilman vaippaa. Minä kun en ole vielä uskaltanut antaa Aaronin olla kaupungilla vaipatta, vaikka kotona ollaankin oltu ilman. Ja hienosti oli mennyt. Oli pyytänyt vessaan hädän hetkellä. Yöksi olivat vaari ja mumuska sentään laittaneet vielä vaipan.

Hilman kanssa kävimme Kotkassakin moikkaamassa Susanna- ja Anssi-kummeja. Hilma vain tuumasi, että "vuv-vuv", kun näki kissan :D Yritimme kovasti selittää, että se ei ole koira, vaan kissa, ja sanoo "mau".

Samalla reissulla nappasimme mukaan minun kummityttöni Tean, joka viettää nyt muutaman päivän kesälomastaan meidän ilonamme täällä Riihimäellä. Aaron tykkää Teasta tosi paljon, ja nauttii seurasta. Tänään he leikkivät kovasti piilosta. Aaron vain tapaa huutaa missä on... "minä olen kaapissa". Tai parhaassa tapauksessa kertoo etukäteen menevänsä esim. kylppäriin piiloon.

ihan pihalla

Tämä viikko on mennyt lähinnä ulkoillessa. Sisällä olemme käyneet syömässä ja nukkumassa. Helteestä on nautittu, kukkasia kasteltu ja jäätelöä syöty. Maanantaina Aaron oli ensimmäistä kertaa hetken yksin ihan vieraiden hoidossa, eli kaupungin järjestämässä lapsiparkissa. Aaron ei vain erityisemmin viihtynyt siellä, tai ilmoitti myöhemmin, että ei halua olla siellä ilman äitiä. Ei se tuolla kerrallakaan ollut kuin puoli tuntia, ja ihan kiltisti leikki sen koko ajan, mutta jokin siinä hirmustutti pientä miestä.

Kirjastossakin kävimme keskiviikkona. Aaron on ihan tohkeissaan, kun saa ensin palautusautomaatilla palauttaa kirjat, ja lainausautomaatilla lainata uusia. Herra hyvin huolellisesti asettaa kirjan pöydälle, ja katsoo tarkkaan, että ruudulla väri vaihtuu oikeaksi.

Eilen mumuska ja vaari tulivat meille, ja ottivat Aaronin tänään mukaansa Inkeroisiin. Nyt olemmekin Hilman kanssa aivan kaksin, kun Tuukkakin on työmatkalla. Mitäköhän me keksitään huomenna tyttöjen kesken :)

Kankkula

Aaron tykkää nykyään tarinoida ja keksiä juttuja. Tänään hän kertoi minulle "lähtevänsä nyt Kankkulaan". Minun päässäni toki oli, että luultavasti kaivoja katsomaan, mutta eipä Pikkuherra siitä vielä tiennyt. Kyselin sitten, että millainen paikka tämä Kankkula oikein on. Nämä selvisivät:
- Kankkulassa on iiiisoja tavaroita, joita voi kannella
- Kankkulassa syödään pizzaa
- Kankkula on sellainen talo
- Kankkula on vaaleanvihreä. (Tarkentui kyselemällä ja näyttämällä Prisman vihreäksi)
- Kankkulassa ei ole autoja (vielä), liukuportaita (vielä), tai liukumäkeä (vielä).

En enää muista, mitä kaikkea muuta Kankkulassa oli, mutta lopulta Aaron oli valmis ottamaan sinne jo isin mukaan. Siellä ei ole muita lapsia lainkaan, ja äiti ja Hilmakaan ei nyt päässeet mukaan.

Ihania mielikuvituspaikkoja tuo pieni mies keksii. Ja eräänä päivänä kysyi minulta, että "käytätkö sinä, äiti, mielikuvitusta?".

Viime viikon Hilma

Tähän aurinkoisten päivien väliin kuva viime viikolta, jolloin oli vähän viileämpää. Hyvin Hilma viihtyi silloinkin pihalla. Nyt ovat lapset saaneet olla oikein tosissaan paljon ulkona, kun on ollut niin ihana ilma. Aaron auttelee mielellään autonpesussa ja kukkien kastelussa. Hilma kaivelee hiekkalaatikolla, tai jos äidin silmä välttää, on neiti syömässä pieniä kiviä. Syreenitkin saavat kyytiä, voikukista nyt puhumattakaan...

Kyläilyä ja Heurekaa

Maanantaina suuntasimme Tuukan (harjoitus)loman alkajaisiksi kohti Espoota, ja Aaronin kummilaa. Aaron olikin odottanut jo kauan, että pääsisi sinne leikkimään Aapon ja Lounan kanssa. Minä suuntasin Tainan kanssa ulos syömään, ja Tuukka ja Antti suuntasivat lasten kanssa Aapon jalkapallotreeneihin. Aaronilla oli hetken ollut suru puserossa, kun ei päässytkään mukaan peliin, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Toivottavasti täälläkin tulisi syksyllä pienten nappulafutis...

Illalla oli hyvin tyytyväisen näköisiä lapsia iltapalapöydässä. Siinä pöydän päässä istuivat kolme isointa smoothieta juoden, ja Hilma naureskeli syöttötuolissa.

Yökin meni aamuyöhän asti hyvin, kunnes Aaronille tuli surku lastenhuoneessa. Olisi halunnut päästä äidin ja isin väliin, mitä ei ole tapahtunut kertaakaan vielä. Suostui lopulta nukkumaan omalla patjallaan samassa huoneessa kuin äiti ja isikin.

Tiistaina suuntasimme lounaan jälkeen Heurekaan, jossa sitten vierähtikin loppupäivä ihmetellen ja touhuten. Dinosaurukset olivat pelottavia, mutta kiehtoivat niin paljon, että Aaronin piti päästä niitä toistamiseenkin katsomaan. Rottakoris oli sekä Aaronin että Hilman mieleen, mutta hauskinta taisi Aaronin mielestä olla kuukävelyllä pomppiminen. Tai, Aaronin mukaan se ei ollut hauskaa, vaan oli pelottavaa. Kappas kuitenkin, kuinka naama loisti siellä, ja sinne piti päästä uudestaan :D Yhtä kaikki herra viihtyi Heurekassa, eikä olisi millään halunnut lähteä kotiin.

Riihimäellä kävimme vielä hampurilaisilla, kun olimme kotona niin myöhään, että ruokaa piti saada heti. Illalla oli koko perhe aika väsyneenä :)

iltapalalla

Heurekassakin sai soittaa

Tasapainoilua padolla

Aaron jaksoi pyörittää IIIIISOA kiveä











Aaron kuukävelyllä