Hilma seisoo

Hilma yllätti äidin eilen nousemalla pinnasängyssä seisomaan. Tai ei se mikään suuri yllätys ollut, kun neidillä on niin kovasti ollut pyrkimystä siihen suuntaan jo jonkin aikaa. Lantio hänellä vatkasi kuin Elviksellä, mutta siinä Himpulainen seistä törötti tutti suussa, aivan tohkeissaan ja niin ylpeänä saavutuksestaan. Ja sen jälkeen on nukkumaanmeno ollut yhtä seisomaannousua :D Seisomista on harjoiteltu myös porrasjakkaraa vasten. Tai oikeastaan Hilma pyrkii ylös ihan mistä vain saa otteen.

Aaronin kanssa käytiin keskiviikkona parturissa. Aaronia jostain syystä tällä kertaa jänskätti alussa, mutta nopeasti pikkuherra siitä tokeni, ja antoi parturitädin tehdä työnsä. Muuten ollaankin oltu viikko ihan kotosalla, kun flunssa sai minutkin lopulta. Ehkä ensi viikolla pääsisi ihmisten ilmoille.

Aaron näyttää vähän epäilevältä kampauksen suhteen


Isin sylissä jo hymyilyttää

Kaurapuuronaamio varmasti kaunistaa...

Hilma seisoo :)

Flunssaa, flunssaa ja flunssaa.

Nyt se lenssu sitten tuli Hilmaankin. Neiti-raasu ei vaan osaa vielä itse niistää, ja vetäisee ihan kamalat raivarit, jos minä yritän friidata tai edes pyyhkäistä hänen sievää nenuansa. Himpula on niin tukkoinen, ettei saa kunnolla nukutuksi. Eikä tuttiakaan voi syödä, kun silloin ei saa henkeä. Kuumetta ei ole ollut, mutta tänään illalla oli lämpö hieman koholla. Räkä poskella mennään. Eilen illalla neiti saatiin unille puolilta öin, ja tänään hän olisi kovasti ollut heräämässä seitsemältä. Pitkällisen taistelun jälkeen unia jatkettiin kuitenkin yli yhdeksään.

Aaronilla oli taas tänään vähän enemmän lämpöä, mutta pääsi silti isin kanssa kauppaan (ja sai taas työntää pikkukärryjä). Eihän tuollainen 37,5° C näy pikkuherrassa oikeastaan mitenkään. Tai no, sen verran näkyi, että Prismassa oli kuulemma heittäytynyt aina mahalleen lepäämään, kun Tuukka oli pyytänyt odottamaan :D Ulos ei tänään lähdetty peuhaamaan, vaan riehuttiin sisätiloissa.

Toivottavasti huomenna jo pääsisi vähän pihalle, kun siellä on niin kaunistakin.

Hilma juttelee

Toisinaan Hilma jokeltelee äääöö tai höö. Toisinaan neiti sanoo hättättää. Yleensä hän kuitenkin murisee.

Tammikuun kuvasatoa

Aaron syö haarukkaruokaa, kun sisko syö sormiruokaa

Hilma ensimmäistä kertaa syöttötuolissa





Hilma maistelee sormiruokaa. Peruna ei ollut ihan lempparia.

Näettehän sen hampaan? Nyt se on kyllä jo isompi...

Sitä hammasta pitää testata kaikkeen.

Aaron pääsi traktorin rattiin

Hilma kurkistaa lelulaatikkoon

Pikkuneidillä on kova tarve päästä ylöspäin

flunssanpoikasta

Viikonloppu vierähti mummin ja papan ilona Jämsässä. Aaron touhotti sisällä ja pihalla, soitti pianoa, keinui sisällä keinussa, rapsutteli Hani-koiraa ja leikki autoilla. Hilmakin pääsi ensimmäistä kertaa keinuun, ja oli vallan riemuissaan! Sellaista riemunkiljahtelua, murinaa ja hihkuntaa en ole vielä Hilmalla nähnyt. Pianokin Hilma kokeili äidin sylissä, ja näytti tykkäävän siitäkin. Lauantaina treffasimme siellä kavereita, ja Hilman kummisetääkin näimme.

Eilen oli taas muskari, ja tällä kertaa se sujui jo vähän paremmin. Alussa tosin tuli parku, ja Aaron halusi kovasti mennä eteisen puolelle. Kieltäydyin, ja lopulta pikkuherra palasi itkien minun syliini (vai kävinkö minä hakemassa...). Pieniä itkuja tuli myöhemminkin, mutta tällä kertaa meidän ei tarvinnut mennä sivuhuoneeseen (jonne tosin pari kertaa pyysi), vaan leikittiin ja soitettiin muiden mukana. Aaron tomerasti haki itse soittimet ja palautti ne Leena-tädille. Jossakin leikissä Aaronia jopa vähän hymyilytti. Ensi viikon muskari jää väliin, kun Tuukalla on iltavuoro, ja tässä tilanteessa minä en jaksa kahden lapsen kanssa sinne lähteä, vaikka aiemmin ollaankin käyty.

Muskarin jälkeen käytiin Aaronin kanssa vielä kaupassa, ja ai että oli Aaron ylpeänä, kun sai työntää pikkukärryissä ihan kaikki ostokset. Nostelipa niitä vielä kassahihnallekin, vaikka päälaki oli sen hihnan tasalla. Ja reippaasti palautti kärryt paikoilleen, että ehti vielä kaupan leikkipaikalle minun pakatessa ostoksia.

Tänään Aaron on ollut hieman nuhainen, ja lämpöäkin oli 37,5. Lähdimme siitä huolimatta Hilman 8 kk-neuvolakäynnille. Tuo kahdeksankuukautisneuvola on sellainen lääkärineuvola, eli lääkäri katsoo vielä jotain juttuja. Kaikki oli neidillä niin kuin pitääkin, ja neuvolakorttiin oli kirjattu seuraavasti: "kasvu ja keh. hyvää. Motorisesti taitava, heijasteet sivuille ja eteen. Ryömii. Aukile ok, ei karsasta, korvat hyvät. Kyynärnoja ja hyvät raajaliikkeet. Jokeltelee". Harvinaisen paljon kirjoitti tuo lääkäri :) Pituutta HIlma oli kasvanut pari senttiä, eli nyt oli 69 cm. Painoa oli 7840 g. Aaronkin mitattiin, 94,3 cm oli pikkuherran pituus.

Ja nyt ovatkin molemmat lapset taas hereillä, ja äidin oma aika loppui. Laitetaan kuvia paremmalla ajalla.

muskari-tuskaa osa 347

Joo. Tänään oli taas se päivä. Muskari-päivä. Aaronhan jo perjantaina kauppaan lähtiessä luuli, että ollaan menossa muskariin, ja totesi, että "en halua muskariin". Tänään en aamulla puhunut koko muskarista mitään, vaan menimme avoimeen päiväkotiin leikkimään ja tapaamaan tuttuja. Sielläkin laulettiin, mutta Aaronia kiinnosti paljon enemmän autot ja muut lelut.

Päivällistä syödessä sitten sanoin jo, että lähdemme Aaronin kanssa muskariin, kun isi tulee kotiin. Aaron otti sen aika lunkisti siinä vaiheessa, ei oikeastaan reagoinut mitenkään. Pukiessa Aaron kyseli, että "minne mennnään", ja totesin, että mennään muskariin, ja sen jälkeen kauppaan. Ja lupasin, että pääsee kaupassa autokärryyn, mikäli on oikein reippaasti ja kiltisti muskarissa. Autossa matkalla Aaron taas varlmisteli, että minnekäs ollaan menossa. Totesi sitten vastattuani, että "sitten minua harmittaa siellä". Jepjep.

Parkkipaikalla Aaron yritti jo ehdotella, että mentäisiinkin suoraan kauppaan. En suostunut. Kaikki oli vielä hyvin, kun kiivettiin portaat ylös, pestiin kädet, ja nähtiin Leena-täti. Mutta sitten.

Itku ei alkanut ihan heti, kun pääsimme luokkaan. Aaron totesi ensin, että "haluan tuonne", ja osoitti ulos. Sanoin, ettei mennä, kun tultiin muskariin laulamaan ja leikkimään. Sitten se HALUAN TUONNE tuli aika painokkaasti, ja kun taas kieltäydyin, niin itkuparkuhuutohan siitä tuli. Jäätiin kuitenkin paikallemme. Sylittelin. Silitin. Lauloin hiljaa korvaan. Yritin kiinnittää huomiota muualle kysymyksin. Hetkeksi itku lakkasikin, mutta Aaron oli siinä vaiheessa jo ihan jossain muualla. Haukkoi vain itkusta henkeään. Joululahjakyselykierroksen istuimme siinä, ja Aaron hetken kuunteli muiden vastauksia, mutta kun olisi pitänyt aloittaa laulut, niin pois piti päästä. Huusi ja itki ja kiemurteli niin, että menimme sivuhuoneeseen. En kuitenkaan suostunut laittamaan ovea kiinni, enkä siihen, että Aaron olisi piirtänyt siellä.

Sieltä sivuhuoneesta me kurkimme aika kauan. Leena-täti toi meille sinne marakassit. Tamburiinin minä hain, ja bongo-rummut. Kun tuli aika katsella isoa piirroskuvaa, ja keksiä siitä lauluja, niin Aaron uskaltautui jo minun sylissäni sitä katsomaan, ja uskalsi osoittaa kuvasta pupun, jolla oli sukset. Siitä sitten laulettiin. Ja bassopalaa Aaron halusi jo ihan itse soittaa, ihan siellä muiden seurassa! :) Tosin sen jälkeen taas piti päästä syliin ja sivuhuoneeseen, mutta me ihan oikeasti kävimme siellä soittamassa jotakin! Ratiritirallaahan mentiin mukaan, ja joku toinenkin laulu, mikä mentiin piirissä. Aaron toki sylissä, kun piirileikeistä pikkuherra ei ole ikinä pitänyt. Ja loppuleikitkin oltiin siellä muiden seurassa. Aaron tosin kyseli aika ajoin, että lähdetään kotiin...

Sellainen muskarikerta. En luovuta. En. Kyllä se tästä. Eikö niin? Jooko??

Meidän poissaollessa oli Hilma viihdyttänyt Tuukkaa. Ensimmäinen tunti meni huutaessa kyynelten virratessa pitkin poskia. Ei kuulemma kelvannut mikään, vaan Hilma yritti vain työntää isiä pois, ja etsi minua katseellaan. Sitten isi antoi hedelmäsosetta, ja sen jälkeen oli neiti jo alkanut rauhoittua. Lopulta Himpula oli jo kujeillut isille ja esitellyt uusia taitojaan, eli konttausasennossa pitäen lelua suussa toisella kädellä. Tänään aiemmin Hilma nousi jo polviseisontaan tiskikonetta vasten, mutta sitä ei isille esitelty.

Tulekko tänne, äiti, tulekko?

Aaron on oppinut uuden tavan pyytää. Oikein nätisti kysyy, että "tulekko tänne äiti, tulekko?", tai "saanko, äiti, saanko?". Onhan se hellyyttävä, mutta ihan kaikkea ei kuitenkaan voi antaa periksi :D Nätisti pyytämällä saattaa kuitenkin saada paremmin, kun huutomankumista en jaksa ollenkaan.

Tänään isin pieni poika pääsi isin kanssa urheilutalolle peuhaamaan, kun minä jäin Hilman kanssa ottamaan päiväunia. Viime yö oli kohtuullisen hankala. Hilma heräili tämän tästä, ja itki jopa siinä vieressä ollessaan. Panadolia lopulta annoin, vaikka neiti sitä aika lailla vastusteli. Ja Aaron sitten heräsi poikkeukselliseseti jo seitsemältä, kun juuri tänä aamuna olisi ollut tarpeen nukkua hieman pidempään.

Hilma ryömii jo todella vauhdikkaasti, ja ylittää pienet esteetkin näppärästi. Hilma myös treenaa konttausta kovasti: ei mene vielä eteenpäin, mutta hytkyy siinä konttausasennossa todella ahkerasti. Viime viikolla neiti keksi, että Bumbosta pääsee pois, ja mätkähti mahalleen keittiön pöydälle. Viikonloppuna otettiin sitten käyttöön syöttötuoli, ja Hilma oli siinä aivan tohkeissaan. Miten se aika onkaan mennyt niin nopeasti, että tuo pieni hassu istuu jo syöttötuolissa?

Viikonloppuna oltiin myös ulkona. Aaron nauttii todella paljon lumitöistä ja lumessa peuhaamisesta. Olen kaivanut tuohon etupihan hankeen sellaisen käytävän, ja sieltä on helppo nostaa herra liukurin päälle, jotta hän voi laskea mäkeä. Liukuritekniikkakin alkaa olla kohta hallussa :) Nyt toivon, että suojasää kestäisi hetken verran, että päästäisiin tekemään lumiukko.

Joululta vielä pari kuvaa:
Aaron auttaa pukkia

Hilma jouluaattona



Isi lukee Hilmalle

"Nyt sä kyllä satuilet!"

Aaron sai lahjaksi sukset :)

Pakkasilla oli hieman enemmän sähköä ilmassa

Muurahainen

Hilman hammas

Hilman ensimmäinen hammas puhkesi uuden vuoden päivänä. Pienen pieni hampaanalku siellä alhaalla pilkistää ja tuntuu, kun sormella koittaa. Lisää hampaita lienee tulossa heti perään, ainakin siihen viereen. Ja yöt ja nukuttamiset ovat sitten sen mukaisia.

Aiemmin Hilman nukuttaminen on ollut aika helppo homma, mutta nyt neiti laittaa hanttiin, minkä ehtii. Ei enää puhettakaan, että Hilman saisi kääntää uniasentoon (mahallaan nukahtaa kuitenkin), vaan ensin pitää kölliä muuten, potkia jaloillaan ja tutkia. Ja sitten, jos mahalleen käännetään, tai lopulta kääntyy itse, niin siinä pitää sitten hytkyä konttausasennossa Hilman kohtuulliseksi katsoma aika. Samalla paukutetaan päätä mobileen, josta tulee harmistus. Mieluiten Hilma nukahtaisi pidellen minun sormesta kiinni, mutta minä en niin välittäisi tästä, kun siitä on kovin hankala karata ;) Ja tässä nukuttamisrumbassa menee tällä hetkellä varmaan joku puolisen tuntia... Aiemmin nukuttaminen oli niin, että Hilma kannettiin sänkyyn, laitettiin tutti suuhun ja mahalleen, ja pari minuuttia pepun silitystä. Joo, ei enää. Ja unet ovat lyhyitä. Puolesta tunnista kolmeen varttiin on se yleisin, joskus pihalla saattaa nukkua puolitoista tuntia. Öisin neiti heräilee paljon, ja parina yönä ollaan nyt annettu hänelle panadolia.

Uusi vuosi meillä meni rauhaisasti vieraiden kestitessä meitä :) Iita ja Hannu viihdyttivät meitä perjantain ja lauantain koiruuksia kanssa. Rakettejakin ammuttiin. Aaron vähän säikähti paukahduksia, Hilmakin kerran hätkähti. Lauantaina käytiin porukalla pulkkamäessä. Ja sunnuntaina tulivat Taina- ja Antti-kummi Aapon ja Lounan kanssa. Aaron oli ihan riemuissaan lapsiseurasta, ja tästä vierailuista on puhuttu pitkään. Tänä aamunakin ensimmäinen kysymys oli, että missä aapo on. Kerrassaan täydellinen vuodenvaihde meillä siis.

Aaron tykkää nykyään lauleskella paljon, sekä tunnettuja lauluja että omiaan. Niinpä minua hieman hämmensi, kun Aaron tässä joulun jälkeen alkoi usein lauleskella "seksi seks". Yritin sivuuttaa sen, olla huomioimatta, ettei toinen oikein innostuisi moisesta rumasta sanasta. Lopulta eilen kysyin, että mistäs se seksi seks oikein tulee. Ja mistäkö? No Autot-elokuvasta tietysti. Route 66. Oli taas hieman tyhmä olo äidillä :D