kuvia syksyltä

Aaron on toisinaan hyvinkin omatoiminen välipalan suhteen...

Piirtäminen on nyt in.

Teos alkaa hahmottua paperille

Riihimäen joulukauden avajaisiin oli lapsia varten tuotu lumikasa. Ja kivaa oli!



Aaronkin pääsi pyllymäkeen

Tänään oli viimeinen kerta värikylpyä

pieni Dream Theater -fani

Jos olemme kaikki kotona aamusta, kun heräämme, niin tavaksi on tullut köllötellä vielä hetki sängyssä, ja ottaa Aaron meidän väliimme. Tässä vaiheessa yksi Pikkuherran lempipuuhista on pyytää isin kännykkä esiin videon katsomista varten. Tämä pyytäminen tapahtuu sitten, että Aaron nyökyttää päätä voimakkaasti, huitoo toisella kädellä ilmaa ja usein vielä murisee. Ja mikä video on siis kyseessä? Isin taltioima pätkä Dream Theaterin syksyiseltä Helsingin keikalta. Sitä pieni sitten katselee haltioituneena, keinuu musiikin tahdissa (rauhallinen biisi), taputtaa yleisön taputtaessa, heiluttaa käsiä ilmassa, ja toisinaan yrittää jopa laulaa. Välillä puhelinta pidetään kädessä, jotta voi osoitella näytöltä hyviä kohtia (lamput), välillä se lasketaan sängyn päälle, että voi eläytyä paremmin tunnelmaan. Hassu pieni.

ps. ainiin, kirjain k on palannut takaisin. Nyt sanotaan kakku (barbababa-kirjassa tehdään kakkua), ja häkki, eli hämähäkki. Hämähäkkiin liittyy olennaisena se, että etusormet ovat vastakkain, ja sitten pitää laulaa leikkiä hämähämähäkkiä, niinkuin muskarissa tehtiin. Eli äidin ja isin lisäksi tulee tällä hetkellä ainakin hattu, nenä, siiä (silmä), kakku, häkki, kitta (kitara), tie (tietokone). Ja on niitä varmaan muitakin...

takaisin arjessa

Nuha voitettiin sunnuntaina, ja maanantaina uskaltauduimme jo värikylpyyn. Aaron oli oikein mielissään, kun sai sotkea oikein siveltimellä. Värit olivat sinistä, keltaista ja punaista. Ne oli tehty elintarvikeväreillä ja piimällä. Aaron myös tykästyi makuun: imeskeli sivellintä hartaasti ja sanoi "ahhhhhh".

Tiistaina kävimme neuvolassa hakemassa rokotuksia. Aaron sai piikin molempaan reiteen. Vasempaan jalkaan tuli normaali kausi-influenssarokote, oikeaan jalkaan sikainfluenssarokote. Ensimmäisestä rokotteesta pikkuherra ei ollut millänsäkään, mutta toisesta rokotteesta tuli suunnaton parku, joka ei meinannut loppu millään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Aaron itki rokotuspiikkiä. Neuvolassa oli aika lailla porukkaa samoja piikkejä hakemassa, mutta jono eteni nopeasti. Ja oli mukavaa seuraa. Aaroninkin mielestä sinne olisi vielä voinut jäädä leikkimään. Rokotteista ei vaikuta tulleen minkään sortin haittavaikutuksia.

Kotona Aaron on nyt treenannut puuvärien käyttöä. Viivaa tulee paperille kovaa vauhtia, mutta toisinaan herran tekisi mieli testata niitä kyniä myös mm. sohvaan ja nojatuoliin... Ja Aaron osaa myös pyytää niitä kyniä, kun hänen tekee mieli piirtää. Ensin hän hakee paperia, sitten seisoo lipaston vieressä ja huutelee "tätä, tätä" ja osoittaa lipaston päälle, jossa kynät ovat. Kyllä me siitä vielä picasso saadaan ;)

Aaronista on tullut myös meidän talouden pierupoliisi... Jos joku (siis enhän minä, vaan isi ;) meillä pieraisee, ilmaisee Aaron asian päristämällä huulillaan "ppppprrr" ja osoittamalla sormellaan äänen suuntaan. Tasapuolisuuden nimissä pieni ilmaisee myös omat kaasupäästönsä äänitehosteilla, jos ne joltakulta olisivat jääneet huomaamatta. Mitä siinä muutakaan voi kuin nauraa, vaikka moinen käytös tuskin kuuluu kauniisiin käytöstapoihin? :D

nenäfriida

Meillä ollaan yhä nuhassa, ja Aaronin nenää on niistettu vanhalla kunnon Nenä-Friidalla. Tänä aamuna Aaron nappasikin itse kyseisen kojeen keittiön pöydällä, tunki sen nenään ja turisti oikein kunnolla :D (Vielä kun Pikkuherra ymmärtäisi imaista siitä letkusta samalla, niin minulta säästyisi hommia...) Taisi olla raasulla nenä hieman tukossa.

Harmittaa hieman, kun värikylvyt ja muskari jäävät väliin tällä viikolla. Pihalla olemme sentään käyneet leikkimässä, kun Aaronilla ei kuumetta ole ollut.

Isänpäivä

Isänpäivä sujui rauhaisasti kotosalla. Aaron oli maalannut isille kortin, ja minä valmistin aamupalan ja kakun. Ja päivällistäkin. Aaron-raasu on taas nuhanenä-nuusku, joten ensi viikon harrastuksen jäänevät vähemmälle.

Aaron pääsi suklaan makuun jo lauantai-iltana kakkutaikinan muodossa

Kakkukin maistui isin sylissä syötynä

Nunchuk korvassa

Saimme tiistaina lainassa olleen Wii-pelikonsolimme takaisin, ja kuten yleensä meillä, jäi se lojumaan lattialle kassissaan. Aaronhan tietty sitä kassia tonkimaan, ja kaivoi esiin mm. vanhat tutut guitar hero -kitarat, joita tykkää räpeltää. Lisäksi kassista löytyi wiin peliohjaimet, joilla pikkuherra hyvin asiantuntevasti osoitteli kohti telkkaria (rannelenkki asianmukaisesti laitettuna, toim.huom.), mutta hauskimmat hetket meille soi nunchuk-apuohjain. Aaron ei kai ollut nähnyt kyseistä kapulaa käytössä, ja päätteli sen olevan kuumemittari. Niinpä hän sitten kulki loppuillan pidellen nunchukia korvallaan... No, onhan siinä muotoilussa jotain samaa kuin meidän korvakuumemittarissa :D Äitiä ja isiä tämä saattoi tosin hieman huvittaa.

Tänään meiltä jäi aamun muskari väliin, kun vaikeahkon yön jälkeen nukuimme yhdeksään asti. Ja tuo muskari olisi alkanut jo puoli kymmeneltä. Yllättäen puoli tuntia ei riitä meidän aamutoimiin. Niitä hampaita meillä tehdään kuin iisakin kirkkoa :/ Vai voisikohan olla jotain muuta? Vaikea sanoa.

Aaron kiipeää nykyään hyvin sujuvasti sohvalle ja ylettää yllättäviinkin paikkoihin. Keittiön pöydältä katoaa kaikki herkut, jotka ovat 20 cm päässä pöydän reunasta. Tietokonepöydän päällä olevasta kynäpurkistakin Pikkuherra osaa pihistää kyniä. Jos äiti sattuu silloin paikalle, niin Aaron näyttää kyllä sormella tietävästi "soosoo" ja sanoo "eii"...

Eilen Aaron oli aivan haltioitunut, kun telkkarista tuli Tanssi, jos osaat. Aaron steppasi mukana, kumarteli ja pyöri, ja pää nyökytti tahtia. Muuten Aaron nykyään haluaa tanssia aina mieluiten äidin tai isin sylissä. Pitäisi kai näyttää enemmän tanssiohjelmia :)

tanssipöhkö

Aaron rakastaa tanssimista, ja mieluiten Aaron tanssii äidin tai isin sylissä. Kun musiikki alkaa soida, tarraa tuo pieni apinanpoikanen tiukasti kaulasta kiinni. Siinä pysytään niin kauan, kuin toinen vain jaksaa keinutella. Yleensä senkin jälkeen yritetään vielä saada vanhempi tanssimaan lisää. Rokimpi musiikkikin iskee Aaroniin hyvin: pää nyökyttää usein tahdissa. Tiistaina meillä on viimeisen kerran musiikkiopiston muskaria, mutta kansalaisopiston muskari jatkuu vielä kuukauden ajan.

Huomenna olemme menossa värikylpyyn taidemuseolle. Aaron pääsee taas sotkemaan sydämensä kyllyydestä :) Kotona pikkuherra kerran jo testasi lyijykynää, kun äidin silmä vältti... Kaikkialle tuo pieni jo ylettää. Eilen aamulla Aaron nappasi juustohöylän pöydältä ja sanoi "zhyystoo". Yllättäen herra ei kauaa saanut sitä juustohöylää pidellä.