Reissussa

Huh, kun on viikko vierähtänyt nopeasti! Viime lauantaina kävimme Puuhamaassa, jossa Aaronkin pääsi temmeltämään mm. hiekkalaatikolla ja uima-altaassa. Kummityttö Tealla riitti temmellyskenttää vähän enemmänkin. Aaron katseli ihmisvilinää silmät suurina, eikä millään olisi malttanut nukahtaa päiväunille.

Maanantaina lähdimme viemään Teaa kotiin Vuohijärvelle, ja samalla reissulla poikkesimme Kuusaalla Annina-tädin luona. Aaron alkaa hieman osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä: Pikkuherralta pääsi parku, kun pidin Ellinoora-serkkua hetken sylissä. Illalla pääsimme vihdoin mumuskan luo Inkeroisiin.

Tiistaina Aaron jäi mumuskalle ja vaarille hoitoon, kun minä ja Tuukka lähdimme juhlistamaan ensimmäistä hääpäiväämme. Hyvin oli Aaron viihtynyt hoidossa, eikä ollut edes kovasti komentanut mumuskaa. Keskiviikko oli rauhallinen päivä, kyläilyjä leppoisassa tahdissa.

Tänään piipahdimme Kotkassa kavereilla. Aaron tykkäsi kovasti kissoista, vaikka kissat eivät kovasti välittäneet Aaronista... Ja Kotkan reissun jälkeen Aaron pääsi ensimmäistä kertaa mustikkametsään :) Jätkä oli hyvin mielissään metsäreissusta, ja pisteli mustikoita suuhun suoraan puskasta. Tosin, fiksuna poikana Aaron keksi, että mustikat saa vielä helpommin napattua äidin kupista...

"Hei, ota iisisti"

"Ei täs mitn hätää"

Isin ja pojan halipusuhetki

"Tossa on yks oikein makoisa..."

Metsässä ensimmäistä kertaa

Suuhun meni niiden mustikoiden lisäksi varpuja, käpyjä ja keppejä... Mutta mistä sitä muuten voi tietää, mikä on syötävää, jollei kaikkea maista?

Järveen vain

Tänään Aaron pääsi ensimmäistä kertaa järveen uimaan, kun kävimme illalla kummityttöni Tean kanssa Hirvijärvellä. Ensin Aaron oli vähän ihmeissään, mutta kun hokasi, että vettähän siinä on, niin pikkuherraa ei pidätellyt enää mikään. Videolle saatu uintikerta on jo toinen, välillä kun piti käydä rannalla lämmittelemässä. Tai Aaronin mielestä moinen lämmittely oli ihan turhaa, kun uimassa kerran oltiin. Järveen oli pienen miehen mieli, ja sinne suunnattiin heti, kun sylistä pois pääsi. Vaikka sitten huulet sinisinä ja kylmästä täristen...

Aaron tanssii

Tanssituokio viime viikolta
(ja meillä ei ole tekijänoikeuksia tuohon biisiin, pahoittelemme.)

rytmi ja rytmittömyys

Nyt ollaan tuon unirytmin kanssa hieman testausvaiheessa. Aaron vaikuttaa aamupäivisin niin pirteältä, ettei häntä oikein millään saisi päiväunille, niinpä ollaan nyt parina päivänä kokeiltu mennä yksillä päikkäreillä. No, niille päikkäreille mentäessä jätkä on aivan naatti, mutta nämä ainokaiset päikkärit ovat sitten kuitenkin olleet levottomammat ja lyhyemmät kuin kahden päikkärin taktiikalla mentäessä. Ja yöt ovat myös olleet jonnin verran vaikeammat... Eli pitäisi kai yrittää vielä kaksilla päikkäreillä? Tai sitten nukkumisen vaikeus johtuu taas aivan jostain muusta, vaikkapa niistä hampaista. Kovasti on vain pieni ollut itkuinen öisin.

Raportointi jatkuu.

Vampyyri narskuttaa hampaita

Meidän pieni vampyyrinpoikanen on kehittänyt ikävän tavan narskuttaa hampaitaan. Joo, kaikkia niitä neljää, mitä suusta löytyy, jotka eivät edes helposti kohtaa. Leuka vaan vähän vinoon ja ikenet niin luttaan kuin saa, ja johan lähtee selkäpiitä karmiva ääni. Yritän laittaa tuttia suuhun, kun narskutus alkaa, ettei hampaiden kiille kovin pahasti ehtisi kärsiä. Milläköhän siitäkin tavasta pääsisi eroon?

Mummin luona hoidossa

Viime viikonloppuna Aaron oli ensimmäistä kertaa hoidossa. Tai no, vaari vahti Aaronia myös hetken aikaa, kun olimme viimeksi Inkeroisissa, mutta nyt puhutaan vähän pidemmästä keikasta.

Ajelimme jo perjantaina Aaronin ensimmäisten unien aikaan Helsinkiin mummilaan, jotta Aaron ehtisi tottua rauhassa "uuteen" paikkaan. Toki olemme käyneet mummilassa, mutta emme nyt pariin kuukauteen, eikä pienen miehen muisti ole vielä kovin pitkä. Perjantaina kävimme myös katsomassa kotieläimiä Fallkullan kotieläintilalla. Aaron ei oikein ilahtunut lehmästä, kun se kehtasi nostaa päänsä. Pikkuherralle tuli siinä hieman hätä, mutta onneksi äidin sylistä oli turvallista katsella.

Lauantaina sitten koitti se hetki, kun äiti ja isi lähtivät häihin. Minulle se oli kovempi paikka kuin Aaronille. Aaron jäi iloisena vilkuttamaan mummin sylistä, kun minä taasen nieleskelin kyyneleitä. Ja Aaron oli kuulemma käyttäynyt koko hoitoajan kuin pieni enkeli: syönyt hyvin ja nukahtanut helposti. Ainoa pieni itku oli herralta päässyt, kun Honey-koira juoksi liian kovalla vauhdilla ohi, mutta sekin itku oli nopeasti ohi. Me olimme Tuukan kanssa poissa kello kolmesta melkein puoleen yöhön. Hurjan pitkä aika :o Minulle ehti tulla oikein ikävä tuota pientä toheltajaa. Ai kellä muka lyhyt napanuora? :D

Sunnuntaina oli meidän kummipojan Aapon 2-vuotissyntymäpäivät. Aaron ensi alkuun ujosteli hieman, kun paikalla oli paljon väkeä, mutta rohkaistui sitten lopulta. Ilmapallot olivat tosi pop, ja maissinaksut, joita Aapo ystävällisesti tarjosi Aaronillekin :) Espoosta lähdimme kohti kotia vasta puoli kahdeksan aikoihin, ja mietin, että mitäköhän illasta tulee, kun rytmi on ihan sekaisin, mutta hyvin se meni kuitenkin. Kotona olimme puoli yhdeksän aikoihin, Aaron söi iltapuuron ja leikki hieman, ja kymmeneltä oli jo unten mailla.

Maanantaina Aaronin Teemu- ja Maria-kummit tulivat kylään. Aaron nautti oikein kunnolla, kun sai neljän ihmisen jakamattoman huomion :) Teemu jaksoi nostella ja lennättää pikkuista vaikka kuinka kauan, ja siitäkös herra tykkäsi. Lisää piti saada koko ajan... Illalla jätkä olikin sitten ihan naatti, kun koko alkuilta oli riehuttu ja temmelletty.

Kohtaaminen lehmän kanssa. (Kuvaajana mummi)

Unessa

flunssaa ja reissaamista

Niinhän siinä kävi, että kesäflunssa iski. Ensin Tuukkaan, sitten Aaroniin ja lopulta minuun. Me olimme Aaronin kanssa mumuskan luona kyläilemässä, kun tauti tuli päälle, mutta mikäpä siellä ollessa. Onneksi Aaronille ei tullut kovaa kuumetta, mutta onhan tuo räkätauti ja köhäkin ikäviä. Lämpöä oli vain parina iltana.

Viime viikolla lähdimme torstaina Aaronin kanssa ajelemaan kohti Inkeroisia. Tarkoituksena oli viipyä sunnuntaihin, mutta flunssa venytti matkaa parilla päivällä. En vain jaksanut lähteä ajamaan takaisin. Inkeroisten reissu meni muuten tuttuun tapaan. Kävimme minun Helttu-tädin mökillä, Simppa-enon luona kylässä sekä Ellinoora-serkun syntymäpäivillä. Onneksi ehdittiin levätäkin... Reissun aikana Aaronin kävely alkoi sujua oikein mallikkaasti, ja tällä hetkellä herra taitaa jo kävellä enemmän kuin kontata! Meilläkin tepastelee oikein tomerana vaikka olohuoneesta makuuhuoneeseen, ja ihan ilman tukea.

Pop-leikkejä on tällä hetkellä palloleikit. Palloa potkitaan, heitetään ja vieritetään. Aaron on pari kertaa potkaissut palloa jopa ilman tukea :O Toisinaan pallon kanssa leikitään siten, että esim. äiti vierittää pallon pikkuherralle, ja Aaron heittää pallon takaisin. Ongelmana tässä on vain se, että Aaron innoissaan tulee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes on ihan kiinni siinä toisessa leikkijässä, ja siitä yrittää vielä heittää palloa.

Toinen leikki on nimeltään "tä?". Aaron osoittaa jotakin kohdetta, ja sanoo tä. Sitten minun (tai jonkun muun) on sanottava, mikä tämä kohde on. Ja tätä toistetaan, toistetaan, toistetaan, aivan loputtomiin. "Se on pallo. Lamppu. Pallo. Lamppu. Pallo. Lamppu. (jne)". Yleensä aikuinen kyllästyy ensin :D

Aaronin ensimmäinen nimipäivä oli tänään. Ei me niitä sen erityisemmin vietetty, mutta kävimme sentään Paulan ja Jami-koiran kanssa syömässä mansikoita torin laidalla. Tai Jamilta jäi mansikat väliin, Aaron sen sijaan nautti paljon sekä mansikoista, että koiran katselusta :)

Apiloita tutkimassa ja hutkimassa

Kesämies menee eikä meinaa

Keinutuoliin piti päästä aina uudestaan

Keikarin kiharat

Autossa ei aina ole kivaa