On peikolla pehmoinen pesä

Tänä iltana nukuttaminen livahti hieman myöhäiseksi, ja sen sitten taas huomasi. Nukuttamisessa taisi mennä tuollainen puolitoista tuntia yhteensä. Välillä enemmän aktiivista, välillä vähemmän. Tissiä annettiin pariinkin otteeseen, laitettiin hammasgeeliä (josko ne vaivaisi?), sylitettiin itkiessä jne.

Lopulta laitoin Aaronin hereillä sänkyynsä, jossa herra kitisi vähän, yritti taas tissille (työnsi käden pinnojen välistä ja roikkui tississä kiinni). Luovutti sitten, istahti alas, ja mietti mitä muuta voisi tehdä. Jonkin aikaa pikkuherra tutki unipupua, sitten norsua ja nukkumattia. Minä siinä oioin peiton sängyn jalkopäähän suoraksi (peittoa ei käytetä), kun Aaron keksikin ottaa sen käyttöön. Myttäili sitä siinä aikansa ja haali kaikki pehmolelut sängyn päätyyn. Peiton muokkaus jatkui uutterasti. Aaron aina välillä testasi, että joko olisi sopiva maata peittomytyn päällä, mutta jatkoi sitten möyhentämistä. Lopulta vaikutti tyytyväiseltä, ja painoi päänsä mytyn päälle. Siihen pieni sitten nukahti, poikittain sängyn yläpäätyyn, pehmolelut selän takana, peittomytyn päälle. Kuin pieni peikonpoikanen pesässänsä. Harmi, kun makuuhuoneessa on niin hämärä, ettei siellä saa kuvaa. Ja joo, salamaa ei nyt käytetä, kun se kerran nukahti...

Tänään oli, huh, helle! Iltapäivällä käytiin pihalla leikkimässä. Aaron näytti nauttivan ainakin hiekkalaatikosta: jätkä suorastaan sukelsi sinne hiekkaan. Makasi mahallaan ja kauhoi käsillään uintiliikkeitä :D Hetken jaksoimme hiekkalaatikkoa, mutta sitten lähdimme vilvoittelemaan varjon puolelle keinuun. Keinulla Aaron hurmasi talon mammoja oikein urakalla :) Mikäpä siinä pikkuherran ollessa, kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä. Paha vain, että äiti vahtii, eikä anna tunkea kaikkea mahdollista suuhun...

pieni vampyyri

Meillä asustelee pieni vampyyrinpoikanen :) Aaronille on toisin sanoen ilmestynyt kolmas hammas oikeaan yläkulmaan. Vasta ihan vähän siitä näkyy, mutta siellä se nököttää. Ihan vielä siitä ei saa kuvaa otettua.

Tänään Aaron sai ensikengät. Ostettiin sellaiset Superfitit, kun herralla on kapea jalka, ja se kenkäkaupan täti niitä suositteli. Ja sitten ostin myös sandaalit, jotta on varpailla vilpoisampi näin kesäaikaan. Sandaaleita testattiin heti tänään hiekkalaatikolla, kun oli niin lämmin ja aurinkoinen sää :) Ulkona kaikki mahdollinen ja mahdoton menee suuhun välittömästi, kun äidin tai isin silmä välttää. Tänään suusta kaivettiin voikukan lisäksi pieniä kiviä ja lehtiä... Aaronista oli hauska myös haistella omenankukkia. Tai isi ja äiti haistelivat, ja Aaron nuuskutteli kovasti. Vielä hauskempaa oli kuitenkin repiä niitä omenankukkia :D

Pikkuherra on nyt parina päivänä ollut hyvin tutkivainen Duplojen suhteen. Pieni yrittää kovasti laittaa kahta palikkaa yhteen, mutta ei ole vielä aivan onnistunut. Tänään oli jo palikat oikein päin suhteessa toisiinsa, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan. Aaron kuitenkin keksi, että jos ne palikat "ei toimi", ne voi pudottaa kyljellään olevan legotalon ikkunasta sisään. Eli eräänlainen palikkatesti sekin. Tänään Aaron tutki myös magneetteja: ihmetteli kovin, kun ne jäivät yhteen. Mielenkiinto loppui siinä vaiheessa, kun magneetit olivat toisinpäin ja hylkivät toisiaan.

Yöllä meillä ollaan yhä iloisesti perhepedissä. Viime yönä siirsin Aaronin jossakin välissä takaisin omaan sänkyynsä, mutta eihän pikkuherra siellä viihtynyt kuin tunnin verran. Toisaalta se on aivan ihana siinä välissä, kun vaihtaa äidin kainalosta isin kainaloon (ja takaisin), mutta toisaalta kaipaisin jo hieman omaa tilaa... Mutta onhan tässä vielä aikaa. Tuskin Aaron enää murrosikäisenä meidän välissä nukkuu :D

Mansikkamies

Tänään Aaron sai ensimmäisen kerran mansikkaa, ja ilmeestä päätellen näytti maistuvan oikein makoisalta. Toisin kuin tomaatti, jota tässä videossa kokeillaan toista kertaa...

Tänään Aaron kävi myös kansalaisopiston vieressä olevassa leikkipuistossa ensimmäistä kertaa, ja laski siellä liukumäkeä. (Äiti ja isi saattoivat pitää hieman kiinni). Kotiovella Aaron treenasi myös portaita, ja ensimmäistä kertaa nousi yhden askelman. Meillä ei siis kotona ole portaita, eikä juuri käydä "porraspaikoissa", niin harvoin on päässyt poika niitä kokeilemaan. Kovin usein ei tuossa rappukäytävässä viitsi hengailla, kun herra hihkuu koko 9,5-kuisen innolla.

Eilen ja tänään Aaron on selvästi yrittänyt enemmän jutella, mutta harmillisesti me Tuukan kanssa emme ymmärrä ihan kaikkea. Ki on kissa, joo-o, ja eilen yritti sanoa luultavasti myös koiraa (koi'kkka), mutta kun Aaronilla tulee niin paljon sitä koota siinä. Kääääkkääk on usein sanottu, liekö pieni jo lukenut akuankkaa? Eilen pikkuherra myös seisoskeli useaan otteeseen ilman tukea pitkiä aikoja lelukopan äärellä. Äiti oli ihan ihmeissään ja huuli pyöreänä.

Röhää ja köhinää meillä on vieläkin, ja se vaivaa etenkin öisin. Minun oli kuitenkin pakko ottaa kirjat pois sängyn pääpuolen jalkojen alta, kun Aaron nukkui siellä väärinpäin, eli pää alaspäin. Silloin niistä ei liene hyötyä :D Ja tuo nukkumasuunta vaihtuu muutamaan kertaan yössä, eli en ala jokaisen käännöksen mukaan niitä kirjoja siellä venkslaamaan.

Tuukka palasi tänään töihin, eli olemme taas Aaronin kanssa kaksistaan. Tuukan kesälomaa odotellaan jo kovasti...

Viikkoraportti

Tuukan isäkuukausi lähenee loppuaan. Aika on mennyt todella nopeasti, enkä taaskaan ole saanut tehtyä kaikkia niitä asioita, mitä suunittelin tekeväni. No, reissussa ollaan oltu paljon, ja nähty ihmisiä. Onhan sekin jo jotain.

Aaron treenailee nyt seisomista kovasti. Eilen seisoi ainakin viisi sekuntia ilman tukea! Muut tuskin ovat tästä yhtä ihmeissään, mutta me olemme kovasti ihastuksissa :D Ja Aaron sanoo kissa! Tai oikeastaan se on vielä "ki", mutta sen pikkuherra sanoo, kun näkee kissan tai kissan kuvan. Ja kissoista ollaan niin kovin tohkeissaan. Nojoo, koirista myös. Tai oikeastaan kaikesta elävästä, kasvit mukaan lukien. Ymmärtäähän sen, kun kaikki on uutta :) Lisäksi Aaron sanoo "ti" (tissi), äittä ja izi.

välipalakuvia

Tässä viikonlopuksi muutama kuva, jotka otettiin jo viikko sitten. Pihalla on toki käyty senkin jälkeen. (Ainiin, Aaron sanoo "äittä", ja veikattiin, että "kikä" ois isä. Ja Aaron antaa suukkoja :) Paljon ja usein. Märkiä sellaisia <3 )

oma tahto

Aaronin oma tahto alkaa tulla entistä selvemmin esiin, ja usein se tahto on yllättävän voimakas. Juurikin iski karmea parku, kun Aaronin mielestä tuulikellolla leikittiin liian lyhyt aika. Saman tien, kun pikkuherran käpälät koskivat lattiaa, suuntasi hän uudestaan parvekkeelle hyvin loukkaantunut ilme naamallaan. "Minähän leikin vielä sillä tuulikellolla!" Me ollaan vielä pulassa tuon kanssa, kun tullaan uhmaikään...

Viikonloppuna käytiin mumuskan luona Inkeroisissa, ja Ainomaaria-serkun ristäisissä Kuusaalla. (Tai samaa Kouvolaahan ne nykyään on). Aaron oli koko ristäistoimituksen ajan sylissä, kun muuten uhkasi parku. Aaron on nyt siinä vaiheessa, että pitää olla äidin sylissä ihan koko ajan, tai sitten roikutaan lahkeessa ja näytetään surkealta. Onneksi isänkin syli useimmiten kelpaa:) Aaron on silminnähden nauttinut siitä, että Tuukkakin on nyt kotona.

Aaronin ehdotonta lempipuuhaa tällä hetkellä on pallon potkiminen. Jos isi tai äiti ei auta, niin herra asettaa pallon sopivaan kohtaan lattialla, nousee tukea vasten seisomaan ja potkii siitä. Tai sitten se potkiminen onnistuu myös istuallaan. Lempparijuttuja ovat olleet myös ilmapallot, eritoten heliumilla täytetyt. Niistä on riittänyt iloa pitkään. Ja nyt Aaron uskaltaa jo mennä jakkaroista ja viltistä rakennetusta tunnelista läpi ihan epäröimättä, vaikka se edellisellä kerralla oli niin kovin jännittävää.

Nuhaa on meillä nyt kestänyt viikon verran, ja nyt näyttäisi pahin vaihe menneen ohi. Pitäisi tietty koputtaa puuta, ettei tule mitään jälkitautia... Nuhasta johtuen yöt ovat olleet meillä viime aikoina hieman levottomia, ja tissillä ollaan paljon. Toivottavasti nyt paranisi nopeasti, niin voisi sitten koettaa jonkinlaista hellää unikoulua.

Mumuskan luona on Aaronin "valtaistuin", eli kullanvärinen syöttötuoli.

C'moon!

"Onks tukka hyvin?"

Äidin irtiotto

Eilen olin ensimmäistä kertaa yksin liikenteessä melkein kahdeksan tuntia sitten Aaronin syntymän. Aiemmin olen ollut poissa Aaronin luota vain korkeintaan pari tuntia kerrallaan, ja nämä kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Ai mulla lyhyt napanuora vai? Nojoo, ehkä vähän...

Aamulla minä heräsin Aaronin kanssa touhuamaan, mutta kun sain pienen unten maille, niin lähdin ajamaan Espooseen. Pikkuherra jäi isin kanssa kotiin. Ja yllätys, yllätys: Hyvinhän niillä meni. Aaron oli nukkunut hyvät päikkärit, syönyt kiltisti ja leikkinyt. Oli jopa seissyt ilman tukea viitisen sekuntia, kun ei tajunnut, ettei pidä mistään kiinni.

Illalla sitten tulin kotiin. Pikkuherra katsoi hetken minua, ja sitten iski hätä :D Kuului vain hyvin närkästynyt "hööhöööhöööhööö", kun pieni konttasi hurjalla vauhdilla kohti ja suorastaan kipusi syliin. Siinä sylissä sitten piti olla koko loppuilta. Ilta olikin astetta haastavampi, ja yö sitäkin haastavampi. Maitovampyyri oli lähestulkoon koko yön tississä kiinni, ja muun ajan pyöri siinä välissämme. Syy saattaa olla taas niissä hampaissa, ken tietää? Ainakin Aaron iltapalalla kovasti hankasi ikeniä kulmahampaiden kohdalta sekä lusikalla, että viilennetyllä purulelulla.

Jami-koira kävi lauantaina kylässä emäntänsä kanssa. Aaronin olisi kovasti tehnyt mieli lähentyä Jamia, mutta kun samalla jännitti aivan kamalasti! Aaron naureskeli, kun itse sai vähän silittää selästä, mutta annas olla, kun Jami vähän haistoi tai nuolaisi, niin ilme oli totaalisen kauhistunut :D



Sunnuntaina kävimme Espoossa kummilassa, ja Aaron pääsi taas leikkimään Aapo-kaverin kanssa. Tai enemmän se on niin, että Aapo yrittää houkutella Aaronia leikkiin, näyttää lempileluja ja juttuja. Aaron sitten hajottaa legorakennelmat ja muut, mutta seuraa Aapoa herkeämättä.



Tiistaina oli viimeinen kerta vauvauintia tältä keväältä. Syksyllä jatketaan. Harmi, että loppui juuri nyt, kun Aaron alkoi selvästi nauttia siitä. Aaron piti nyt jopa liukumäestä, joka ei aiemmin ole ollut ollenkaan niin pop. (Nämä uintikuvat ovat jo sunnuntailta.)

ankaraa treenausta

Välillä tuo pieni on niin taitava, ja välillä taas niin kömpelö. Miten joku voi kompastua kontatessaan niin, että lyö leukansa lattiaan? Aaron osaa tulla jo peruuttaen sängystä alas niin halutessaan, mutta toisinaan silti yrittää pää edellä... Tällä hetkellä Pikkuherra treenailee seisomista ilman tukea: Yllätti minut sunnuntaina nousemalla kyykystä pystyyn ihan omin avuin, ja seisomalla sitten sekunnin tai pari. Tuukan mukaan tättähäärä oli noussut jo aiemmin samalla tavalla. Tätä uutta seisomis-juttua Aaron nyt testailee aika ajoin. Ei hän siinä kauaa pysy, sekunnin tai kaksi korkeintaan, mutta kova on yritys.

Vappupallo on yhä pop. Aamulla se pitää löytää ennen aamupalaa, ja pallo seuraa kaikissa leikeissä mukana, kun naru on kädessä. Aina välillä Aaron muistaa vetää siitä narusta, että saa pallon alemmas. Ja minä kun mietin, että ymmärtääkö tuo vielä vappupallojen päälle!

ensimmäinen vappu

Vappuaatto alkoi Aaronilla hammashoitajan luona. Meillä oli siis ensimmäinen käynti hammashoitolassa, ja seuraava on vasta kahden vuoden iässä. Hammashoitaja totesi, että kaksi hammasta siellä on, antoi hammasharjan ja tukun ohjeita. Toisia tulemme noudattamaan, toisia emme... Minä en esimerkiksi ala yösyötöillä antamaan tissin jälkeen vettä tuttipullosta. Enkä ajatellut huudattaa Aaronia öisin, että oppisi nukkumaan heräilemättä! Mutta kyllä, emme käytä samaa lusikkaa Aaronin kanssa, ja yritämme välttää makeisten ja muiden pahisten antamista niin pitkälle kuin mahdollista.

Myöhemmin torstaina Tuukka pääsi vapaalle, ja minä jäin Aaronin kanssa viettämään rauhallista vappua kotiin. Perjantaina kävimme kävelyllä kaupungilla, ja Aaron sai oman vappupallon. Kotona on lisäksi ollut pari tavallista ilmapalloa, joita on voinut läimiä :) Serpentiiniä en ole viitsinyt laittaa, kun Pikkuherra tunkee kaiken suuhunsa.

Toissailtana Aaron keksi vaihtaa kukkuu-leikissä rooleja. Pikkuinen veti peittoa oman naamansa päälle, ja kun kurkisti alta, niin sanoin "kukkuu", ja sitten naama loisti kuin Naantalin aurinko :) Ja tätä leikkiä jaksettiin aika monta kertaa. Iltasella tein Aaronille tunnelin kahdesta jakkarasta ja viltistä. Yritin kovasti houkutella Aaronia konttaamaan sen läpi kurkistamalla itse tunnelin toisesta päästä. Harmi vain, että Aaron keksi, että minun peppuni näkyi tunnelin oikealla puolella, ja konttasi sinne. Ilme kertoi, että "äiti, täällähän sinä olet! Ei minun tarvitse kontata tunnelin läpi, kun helpommallakin pääsee luokse!" Ovela Pikkuherra taputti vielä käsiään päälle, kun keksi tämän oikoreitin... No, meni hän pari kertaa sen tunnelinkin läpi, kun oikein kovasti houkutteli.

Musadiggarilla pitää olla kunnon kuulosuojaimet, jos vaikka kesällä pääsisi festareille tai vastaaviin

Aaron sai hakan

Hakka vaatii keskittymistä

Aaron vie palloa äidille