Eero on nyt vuoden ikäinen. Aika on mennyt nopeasti. Eero on kasvanut ja kehittynyt valtavasti. Kävelemään lähdettiin hieman alle vuoden ikäisenä. Seisomaan tukea vasten noustiin 11.2.2017.
Hampaitakin on tullut, ensin alas kaksi, sitten ylös kaksi, seuraavaksi vasemmalle puolelle sekä ylös ja alas. Nyt tehdään poskihampaita, vaikka alhaalta vielä puuttuu neljäs etuhammas.
Eero on iloinen. Nauraa paljon. Kujeileva. Fanittaa Aaronia ja Hilmaa. Eero rakastaa musiikkia ja soittamista. Isin pitää aina ottaa kitara esille ja soitella yhdessä sohvalla. Tai sitten soitellaan pianolla. Eero kurotti pianoon ennen kuin osasi seistä ilman tukea. Ja peppu hytkyy ja pää heiluu pienimmästäkin rytmistä.
Pissivshinko: yritin eräänä iltana houkutella Eeroa potalle. Eero seisoi olohuoneessa, katsoi minuun, ähkäisi äänitehosteet ja nauraen pissasi lattialle. Tämän jälkeen istui tomerasti potalle ja itseensä tyytyväisenä taputti käsiään. Pottailu vaatii vielä treeniä :p
Eero tykkää päristellä mahaa. Eero rakastaa eläimiä. Tänään yritti pyydystää särkeä ämpäristä. Joskus lähti kontaten koiran perään kotipihasta. Hiekkalaatikko on pop. Ulos haluaa kovasti. Peloton tutkimusmatkaaja. Halii ja pysyttelee silti.
Ja nyt on mennyt kolme yötä ilman tissiä!
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
perjantai 30. syyskuuta 2016
Eero
Huh. Kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Jospa nyt kuitenkin jatkaisin tauon jälkeen, jotta Eeronkin vauva-ajoista jäisi jotain muistiin.
Niin, Eero. Eero Alvar.
Pienin ilmoitti yllättäen tulostaan viime syksynä. Aaron ja Hilma jännittivät kovasti, että millainen paketti sieltä oikein putkahtaa.
Jäin töistä sairaslomalle supistelujen vuoksi kolmisen viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Pariin otteeseen ennen laskettua aikaa olin jo varma, että nyt hän on tuloillaan, ja viikolla 38 tein oikein kovasti jo töitä sen eteen, mutta ei auttanut ikkunanpesut tai mansikkapenkin kitkemiset, ei pitkät kävelylenkit tai sauna.
Torstaina 2.6.2016 klo 8.12 Eero vihdoin tuli maailmaan. 55 cm ja 5050 g täyttä rakkautta.
Synnytys meni lasketusta ajasta yli yhdeksällä päivällä. Olimme yliaikakontrollissa, kun vedet menivät ballonkia laitettaessa. Siitä jäin jo osastolle, ja tuskaisen yön jälkeen (jep, epiduraali on edelleen ystävä) oli nyytti maailmassa. Eerolla oli syntyessä napanuora tiukasti kaulan ympärillä, joten isi ei tällä kertaa saanut leikata napanuoraa, vaan kätilöt kiireesti nipsaisivat sen poikki. Eeroa pitikin hieman herätellä, ja oli tuskaisen pitkät minuutit (tai minuutti) ennen ensirääkäisyä.
Aaron ja Hilma tulivat jo ensimmäisenä päivänä katsomaan Eeroa isin, mumuskan ja vaarin kanssa. Minä toivoin, että olisin päässyt pian kotiin, mutta koska synnytys kesti liian kauan lapsiveden menosta, jouduimme olemaan vähintään lauantaihin asti. (Emme siis päässeet Aaronin kevätjuhlaan). Lauantaina lastenlääkäri kuuli sivuäänen Eeron sydämestä, ja jäimme vielä yhdeksi yöksi sairaalaan. Sunnuntaina kokeneempi lääkäri vihjaisi, että tuskin sieltä mitään sivuääntä on kuulunut, eikä ainakaan sunnuntaina kuulunut, ja pääsimme vihdoin kotiin.
Mitä neljässä kuukaudessa on tapahtunut?
Kesä oli ja meni. Aaron ja Hilma kävivät uimakoulussa. Vierailivat mumuskalla. Ehdimme käydä Korkeasaaressa Katrin ja Vilman kanssa sekä Puuhamaassa. Touhutalollekin poikettiin. Elokuussa alkoi arki. Aaron aloitti toisen luokan, ja Hilma meni eskariin. Aaron jatkaa toista vuotta kitaratunneilla ja Hilma aloitti pianotunnit. Jalkapalloa ja tanssia. Eerolla alkoi vauvamuskari.
Nimiäisiä vietimme Aaronin 8-vuotissynttäreiden kanssa samaan aikaan, 20.8. Eeron kummeiksi lupautuivat Salla ja Tero sekä Hannu ja Johanna.
Täysimetyksellä mennään edelleen, pienimmän vatsa välillä vaivaa, ja perhepedissä nukutaan.
Eero on kasvanut hyvin. Sairaalasta lähtiessä paino oli 4700 g, kolmen päivän päästä jo 4830 g.
Strategiset mitat:
Hilma
Neidin kanssa meillä on ollut tänä syksynä haasteita, ja olemme nyt jonossa sekä perheneuvolaan että toimintaterapeutille. Hilmalla on aistiyliherkkyysoireita, ja ongelmia on lähinnä pukemisessa. Kaikki pikkarit, sukat ja housut tuntuvat tyhmälle, ja niistä saadaan ihan kunnon raivareita. Ja kun on aikataulu, niin on pakko komentaa, ja sitten Hilma saattaa raivota koko matkan eskarille asti. Onneksi eskarin opet ja ja hoitajat ovat olleet kovin ymmärtäväisiä. Pukemishaasteet alkoivat noin vuosi sitten, ja jo viime vuonna oli kunnon raivareita, kun joku vaate tuntui tyhmältä. Valitettavasti tähän ei tunnu olevan mitään patenttiratkaisua, vaan vaate, joka edellisellä viikolla kelpasi, saattaa seuraavalla olla ihan kamala.
Myös syöminen on toisinaan haastavaa, kun Hilma ei halua maistaa mitään uutta. Mitkään jogurtit, rahkat, viilit tai risifrutit eivät kelpaa, ei maito murojen seassa, ei leipä. Nyt ei meinaa kelvata enää karjalanpiirakatkaan, ja hapankorputkin olivat yksi ilta ihan kamalia. Puurosta puhumattakaan! Eli ideat aamu-, väli- ja iltapalojen kanssa ovat aika lopussa.
Toivotaan, että pian pääsisi johonkin, josta saisi neuvoja.
Valtaosan ajasta Hilma on kuitenkin ihana, oma itsensä, mutta nämä arkiaamut verottavat kyllä voimia hieman liikaa.
Loppuun kuvia.
Niin, Eero. Eero Alvar.
Pienin ilmoitti yllättäen tulostaan viime syksynä. Aaron ja Hilma jännittivät kovasti, että millainen paketti sieltä oikein putkahtaa.
Jäin töistä sairaslomalle supistelujen vuoksi kolmisen viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Pariin otteeseen ennen laskettua aikaa olin jo varma, että nyt hän on tuloillaan, ja viikolla 38 tein oikein kovasti jo töitä sen eteen, mutta ei auttanut ikkunanpesut tai mansikkapenkin kitkemiset, ei pitkät kävelylenkit tai sauna.
Torstaina 2.6.2016 klo 8.12 Eero vihdoin tuli maailmaan. 55 cm ja 5050 g täyttä rakkautta.
Synnytys meni lasketusta ajasta yli yhdeksällä päivällä. Olimme yliaikakontrollissa, kun vedet menivät ballonkia laitettaessa. Siitä jäin jo osastolle, ja tuskaisen yön jälkeen (jep, epiduraali on edelleen ystävä) oli nyytti maailmassa. Eerolla oli syntyessä napanuora tiukasti kaulan ympärillä, joten isi ei tällä kertaa saanut leikata napanuoraa, vaan kätilöt kiireesti nipsaisivat sen poikki. Eeroa pitikin hieman herätellä, ja oli tuskaisen pitkät minuutit (tai minuutti) ennen ensirääkäisyä.
Aaron ja Hilma tulivat jo ensimmäisenä päivänä katsomaan Eeroa isin, mumuskan ja vaarin kanssa. Minä toivoin, että olisin päässyt pian kotiin, mutta koska synnytys kesti liian kauan lapsiveden menosta, jouduimme olemaan vähintään lauantaihin asti. (Emme siis päässeet Aaronin kevätjuhlaan). Lauantaina lastenlääkäri kuuli sivuäänen Eeron sydämestä, ja jäimme vielä yhdeksi yöksi sairaalaan. Sunnuntaina kokeneempi lääkäri vihjaisi, että tuskin sieltä mitään sivuääntä on kuulunut, eikä ainakaan sunnuntaina kuulunut, ja pääsimme vihdoin kotiin.
Mitä neljässä kuukaudessa on tapahtunut?
Kesä oli ja meni. Aaron ja Hilma kävivät uimakoulussa. Vierailivat mumuskalla. Ehdimme käydä Korkeasaaressa Katrin ja Vilman kanssa sekä Puuhamaassa. Touhutalollekin poikettiin. Elokuussa alkoi arki. Aaron aloitti toisen luokan, ja Hilma meni eskariin. Aaron jatkaa toista vuotta kitaratunneilla ja Hilma aloitti pianotunnit. Jalkapalloa ja tanssia. Eerolla alkoi vauvamuskari.
Nimiäisiä vietimme Aaronin 8-vuotissynttäreiden kanssa samaan aikaan, 20.8. Eeron kummeiksi lupautuivat Salla ja Tero sekä Hannu ja Johanna.
Täysimetyksellä mennään edelleen, pienimmän vatsa välillä vaivaa, ja perhepedissä nukutaan.
Eero on kasvanut hyvin. Sairaalasta lähtiessä paino oli 4700 g, kolmen päivän päästä jo 4830 g.
Strategiset mitat:
- 22.6.2016: 5445 g / 56,5 cm
- 15.7.2016: 6175 g / 58,5 cm
- 2.8.2016: 6655 g / 60,5 cm
- 1.9.2016: 7165 g / 63 cm
Hilma
Neidin kanssa meillä on ollut tänä syksynä haasteita, ja olemme nyt jonossa sekä perheneuvolaan että toimintaterapeutille. Hilmalla on aistiyliherkkyysoireita, ja ongelmia on lähinnä pukemisessa. Kaikki pikkarit, sukat ja housut tuntuvat tyhmälle, ja niistä saadaan ihan kunnon raivareita. Ja kun on aikataulu, niin on pakko komentaa, ja sitten Hilma saattaa raivota koko matkan eskarille asti. Onneksi eskarin opet ja ja hoitajat ovat olleet kovin ymmärtäväisiä. Pukemishaasteet alkoivat noin vuosi sitten, ja jo viime vuonna oli kunnon raivareita, kun joku vaate tuntui tyhmältä. Valitettavasti tähän ei tunnu olevan mitään patenttiratkaisua, vaan vaate, joka edellisellä viikolla kelpasi, saattaa seuraavalla olla ihan kamala.
Myös syöminen on toisinaan haastavaa, kun Hilma ei halua maistaa mitään uutta. Mitkään jogurtit, rahkat, viilit tai risifrutit eivät kelpaa, ei maito murojen seassa, ei leipä. Nyt ei meinaa kelvata enää karjalanpiirakatkaan, ja hapankorputkin olivat yksi ilta ihan kamalia. Puurosta puhumattakaan! Eli ideat aamu-, väli- ja iltapalojen kanssa ovat aika lopussa.
Toivotaan, että pian pääsisi johonkin, josta saisi neuvoja.
Valtaosan ajasta Hilma on kuitenkin ihana, oma itsensä, mutta nämä arkiaamut verottavat kyllä voimia hieman liikaa.
Loppuun kuvia.
torstai 11. syyskuuta 2014
purjehtimassa
Onnea on kaverit, keillä on purjevene ;) Viime lauantaina pääsimme vihdoin reissuun, joka edelliskesänä lykkääntyi sairastumisten vuoksi. Ja oli kyllä hieno päivä ja hieno kokemus. Lapsetkin olivat aivan innoissaan, kuten kuvasta saattaa päätellä. Vastoin ennakko-odotuksia Aaron ei jänskättänyt yhtään, vaan oli maailman reippain pikku-apuri veneessä.
Matkalla nähtiin paljon pieniä purjeveneitä (taisi olla kilpailut menossa), yksi isompikin purjelaiva, poliisivene ja muutama risteilijä. Kyllä siinä riitti ihmettelemistä! Pihlajasaaressa poikkesimme lounaalla ja jaloittelemassa, ja vaikutti oikein mukavalta paikalta sekin. Lapset nauttivat kivien päällä hyppimisestä.
Auringon jo laskiessa saavuimme takaisin lähtösatamaan monta muistoa rikkaampina.
perjantai 5. syyskuuta 2014
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
syyskuulumisia
Tänään oli Aaronin viimeinen neuvola. Pikkujätkä oli venähtänyt 120,5 cm pituiseksi, ja painoakin oli liki 19 kg. Rokotuksen Aaron otti todella reippaasti, vaikka vähän parkaisikin. Tehtävistä suoriutui hienosti, ja neuvolakorttiin kirjattiin: Taitava, hyvin keskittyvä poika. Tehtävät onnistuivat hyvin, tekee mielellään. Hyvät lukemisen ja laskemisen valmiudet. Kasvaa hyvin.
Aaronin synttäreitä juhlittiin tänä vuonna kahteen otteeseen. Ensin vietettiin pienellä sukulais-ja ystäväporukalla kotona, ja lisäksi oli kaverisynttärit Hoplopissa. Kolmannen kerran synttäreitä vietettiin päiväkodilla elokuussa syntyneiden yhteissynttäreinä, jolloin ohjelmassa oli ollut musiikkia, kasvomaalausta, ilmapalloja ja herkkuja.
Jalkapallossa olemme jatkaneet, ja Aaron on kentällä ihan iloisesti mukana. Hän vain on kovin dramaattinen lähdöissään: "taasko mun pitää mennä fudistreeneihin?!" Kun kysyttiin Aaronilta, että haluaako hän jatkaa talvikaudella pelaamista, niin kuulemma haluaa (mitä on joskus vaikea uskoa noista kommenteista).
Muskari on jatkunut molemmilla, ja lapset ovatkin tänä vuonna samassa ryhmässä. Aaron aloitti nyt eskarin, ja vaikuttaa viihtyvän ihan hyvin, vaikka alussa jännittikin sitä valtavasti. Onneksi ne parhaat kaverit ovat samassa ryhmässä.
Hilma jatkaa yhä veijareissa, ja taitaa hieman ikävöidä veikkaa. Toivottavasti sieltä löytyy kuitenkin uutta leikkiseuraa päiviin. Hilma vaan ei ketä tahansa kelpuuta leikkeihinsä.
Tänä iltana neidillä oli aikamoinen känkkä päällä, ja kiukkuisena hän huusi: "te ette osaa kohdella pikkutyttöä oikein" ja "te ette tiedä, miten minua pitää kohdella!". Jepjep. Hänen olisi pitänyt siivota roskansa ja pukea yökkäri päälle. Sängyssä Hilma sai päähänsä, että minä olisin vaihtamassa häntä Kerttuun (päiväkotikaveri), ja sai Aaroninkin huolestumaan, kun hoki, että "minä en haluaisi mennä Kertun kotiin, mutta on pakko". Juuei. Olkoot vaikka kuinka känkkäränkkä ja kiukkupiukku, mutta en minä minun pikkulikkaistani mihinkään vaihtaisi.
torstai 10. heinäkuuta 2014
pari kuvaa
synttäriposse koossa (ainakin melkein)
suuri puhallus
Vesileikkejä kesän alusta. Arvaatteko, kenen vanha froteehaalari Hilmalla on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)